Tieteen yhteiskuntavastuu on Turun yliopiston opiskelijoiden podcastsarja, jossa opiskelijat pohdiskelevat ratkaisuita erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Tieteen yhteiskuntavastuu on Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kurssikokonaisuus, jossa opiskelijat paneutuvat yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin ja siihen,
miten niitä voitaisiin ratkaista tieteen avulla.
Osa opiskelijoiden projektitöistä toteutuu podcastsarjoina, jotka julkaistaan tällä alustalla.
Työn alla on myös lastenkirjoja! Seuraa siis opiskelijoiden tuotoksia ja pysy kärryillä tieteen vaikutusmahdollisuuksista!
Kuuntele uusin jakso: Yliopisto ja yhteistyö (jakso 3)
Tieteen yhteiskuntavastuu -podcastin Yliopisto ja yhteistyö -jaksoissa keskitytään selvittämään, millaista yhteistyötä Turun yliopisto tekee. Jokaisessa jaksossa opiskelijat Noora ja Anniina haastattelevat uutta mielenkiintoista vierasta, joka kertoo omia kokemuksiaan yhteistyöstä. Kolmannessa jaksossa haastateltavana on biologian tohtori Timo Vuorisalo. Millaista yhteistyö on tutkijan näkökulmasta?
Jaksojen tekstivastineet:
Yliopisto ja yhteistyö -sarjan jaksot
Tieteen yhteiskuntavastuu -podcastin Yliopisto ja yhteistyö -jaksoissa keskitytään selvittämään, millaista yhteistyötä Turun yliopisto tekee. Jokaisessa jaksossa opiskelijat Noora ja Anniina haastattelevat uutta mielenkiintoista vierasta, joka kertoo omia kokemuksiaan yhteistyöstä. Kolmannessa jaksossa haastateltavana on biologian tohtori Timo Vuorisalo. Millaista yhteistyö on tutkijan näkökulmasta?
Tekstivastine
Haastattelu/podcast 26.3.2024 Haastattelijat: Anniina Laakso (AL) &Noora Salonen (NS)
Vieras: Timo Vuorisalo (TV)
AL: Hei tervetuloa kuuntelemaan Tieteen Yhteiskuntavastuun podcastia. Mä oon Anniina.
NS: Ja mä oon Noora ja meillä vieraana täällä Timo Vuorisalo, joka on muun muassa ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Turun yliopistossa. Mutta kaiken näköistä muutakin titteliä löytyy, että kertoisitko hieman itsestäsi. Kuka olet?
TV: No mä itse mielelläni tituleeraan itseäni biologiksi, koska se on semmoinen hyvä yleistitteli. Kertoo taustan ja aika hyvin myös mielenkiinnon aiheista. Mutta mun tausta on semmoinen, että mä olen aloittanut ihan puhtaana biologina. Mä tein väitöskirjan aikoinaan ihan teoreettisesta aiheesta, evoluutioteoriasta. Sitten mä olin vähän aikaa Amerikassa vierailevana tutkijana postdocina. Mut sitten kun mä palasin sieltä, niin mulla kävi hirveän hyvä mäihä. Mä sain viran ympäristötieteen lehtorina ja se on vienyt mennessään. Mun tutkimuskin on nykyään pääasiassa ympäristötutkimusta. Ja sitten jossain vaiheessa niin elämäntilanne muuttui semmoiseksi, ettei enää pystynyt harrastamaan pitkänmatkan lintubongauksia. Mä rupesin harrastamaan kaupunkiluontoa, kun siinä kun työnteli lastenvaunuja niin siinä sai katella sepelkyyhkyjä ja variksia ihan rauhassa. Että kun ei enää päässyt minnekään kauas maaseudulle ja muuta tämmöistä. Eli mä aika paljon teen niin kuin kaupunkeihin liittyvä ympäristötutkimusta, mutta aika piirtein biologian näkökulmasta. Mut kyllä mua kiinnostaa kaatopaikat, jätteet ja kaikki muut, melu ja muut kivat kaupunkiasiat. Mä pidin itseäni aika laaja alaisena kiinnostukseltani.
NS ja AL: Joo.
AL: Me ollaan tässä sarjan aikana pyritty löytämään yhteistyön eri näkökulmia ja mä tai me molemmat nyt Nooran kanssa uskotaan, että sulla varmasti piisaa aika paljonkin niitä näkökulmia, kun oot tutkija yliopistolta. Niin tota minkälaisia kaikkia rooleja sulla on ollut?
NS: Yhteistyön näkökulmasta?
AL: Niin.
TV: Olipa hyvä mielenkiintoinen kysymys rooleista. No yksi rooli on esitelmöijä. Mä päätin jo kauan sitten, että mä vastaan käytännössä kaikkiin pyyntöihin myöntävästi. Se johtui siitä, että kun mä tutkin kaupunkiluontoa, niin oikeastaan joka kerta kun mä oon pitänyt esitelmän niin sitten tulee pari seniorikansalaista ”joo he näki mäyrän pihalla”. Sen jälkeen voi tulla kuukauden päästä sähköposti eli mä hyödyn ammatillisesti hirveästi siitä, että mä saan kontaktia kaupunkilaisiin. Eli yksi rooli on tämmöinen esitelmöijä, mutta sitten semmoisiakin rooleja on, että oon mukana jossain työryhmässä työryhmän jäsenenä. Esimerkiksi olen ollut maakuntaliiton ilmastotyöryhmissä ja muissa tämmöisissä. Sitten hyvin tärkeä linkki on tuonne Turun kaupungin ympäristönsuojelun toimistoon. Sinne ollaan yhteistyössä niin kun online aina (etänä). Itse asiassa jo rekrytointeja myöten, kun siellä tarvitaan ihmistä duuniin. Sieltä saattaa tulla puhelu. Tyypillisesti se on sellainen, että henkilö, jonka on pitänyt tulla töihin niin on peruuttanut viime hetkessä ja työt alkaa huomenna. Niin sitten saattaa tulla puhelu, että tiedänkö mä hyvää tyyppiä, joka voisi tulla huomenna ja olen välillä tiennytkin.
NS: Sä kans vähän niinku koordinoit?
TV: Joo mä vähän koordinoinnin ja sitten, kun mä olen ollut ympäristötieteen oppiaineen ainoa opettaja nyt muutaman vuoden, meillä oli päätoiminen tuntiopettaja, joka oli tosi hyvä, mutta hän jäi eläkkeelle ja säästöjen takia ei täytetty, niin mä myöskin koordinoin muitakin kuin omaa opetustani. NS: Joo. TV: Mutta se ei ole oikeastaan ulospäin. Se on yliopiston sisällä tämä koordinaatiohomma, mutta ulospäin niin esitelmöijänä. Sitten tiedotusvälineisiin on säännöllisesti yhteyksiä. Jos opettaa ympäristötiedettä ja ilmastonmuutosta niin voisi sanoa, että julkisuuteen pääsee aina, jos vaan semmoinen miellyttää. Ei mitään rajaa. NS: Joo.
AN: Että medialla on sun yhteystiedot, että sitten kun on jotakin niin suhun ollaan yhteydessä? TV: Joo. Ei mulle niin paljon tule kuin jollekin superjulkisille, mutta sanotaan, että useita kertoja kuukaudessa.
NS: Joo.
AL: Että paljon pyydetään just lausuntoja? TV: Joo. Voi ne olla muutakin. Esimerkiksi Hesburgerilta pyydettiin heidän lastenlehteen lausuntoa dinosauruksista. Se ei kyllä ollut ympäristönsuojelua minusta.
AL: Okei niin sit he oli suhun yhteydessä?
TV: He oli että ”Joo sä tiedät varmaan dinosauruksista.” Laitoin sinne ja Helsingin Sanomien lasten Lapset kysyvät -palstalle pyydetään myös. Multa kysytään aina outoja kysymyksiä mm., että oliko dinosauruksilla napa. Mä oon tämmöiseen kysymykseen joskus vastannut.
AL: Onko niillä napaa? TV: Ei, kun eivät ole istukallisia nisäkkäitä. Napa on se istukan kiinnityskohta, niin ainoastaan istukkaisilla nisäkkäillä on napa. Nyt sekin tuli selväksi.
AL: Joo NS: Noni hyvä.
TV: Joo. Eli monia monia eri rooleja. Ja on nyt vieläkin. Olen käynyt kouluissa pitämässä lapsiluontopäiviä. Ja tämmöistä.
NS: Minkä puolesta sitten, onko ne koulujen puolesta suoraan? TV: Koulujen puolesta joo. NS: Juu, että he ottavat ihan suoraan sinuun yhteyttä, ei luontoliiton tai muun kautta?
TV: Joo ei siinä tarvita luontoliittoa, kun vaimo on luokanopettaja. Mä käyn aika säännöllisesti ja ne on aika hauskoja, kun siellä on esimerkiksi eskarilaisia ja sitten mä tuon kivoja luonnon esineitä aina mukanani. Yks vakioista on ketun pääkallo, jonka mä oon saanut kerran synttärilahjaks. En muista miksi. Niin mä aina arvuuttelen lapsille, että mikä tää on. Niin viimeksi yksi pikkutyttö, se ehdotti, että se on T-rexin pääkallo. NS: Joo.
AL: Se olisi hienoa.
TV: Kun koosta ei oikein olla perillä. Se on ihan kivaa.
NS: Sä puhuit, että suhun just otetaan median puolelta yhteyttä. Onko sitten niin päin, että sä otat mediaan, jos sä huomaat, että hei täällä on nyt joku tilanne? TV: Joo. NS: Kertoisitko? TV: Joo. Se liittyy ihan oman tutkimukseen. Esimerkiksi meillä on pitkään tutkittu eri hankkeissa kaupunkinisäkkäitä. Nisäkkäitä on siis siilit, ketut rotat. Ja ilokseni on useamman kerran onnistunut sillä tavalla, että mä olen tilannut haastattelun, ja jopa useita. Ja sitten joskus on tehty jostain eläimestä kokosivun juttu Turun Sanomiin tai joskus on Turkulaisessakin ollut. Sitten mä teen vetoomuksen havainnoista. Se on se pointti. NS: Okei joo.
TV: Ja sitten niitä rupeaa tulemaan. Meillä oli tämmöinen kotihiiriprojekti 2–3 vuotta takaperin, kun tuota niin näytti siltä, että tää kuuluisa tuholainen alkaa olla uhanalainenlaji ja Suomessa on nisäkäs harrastajia, jotka ei ole koskaan nähnyt kotihiiriä. Liito-oravia näkee vaikka missä, mutta kotihiiristä tietoakaan. Ja Turun Sanomat teki ison jutun siitä ja sitten se aiheutti aikamoisia ongelmia, koska ihmiset lähetti meille korkean resoluution valokuvia. Mulla romahti tietokone, sähköpostit ja kaikki tukkeutui viikoksi.
NS: Voi ei.
TV: Ja sitten siinä oli mukana yksi emeritus-proffa tuolta LUTilta (Lappeenrannan ja Lahden teknillinen yliopisto). Hänelle kävi samalla lailla. Eli meillä, kun romahti kaikki systeemit niin mulla on nykyään tupla-annos muistia sähköpostissa muihin verrattuna. NS: Yllättäviä ongelmia. TV: Yllättäviä ongelmia juu. Mutta me saatiin hienoa aineistoa.
AL: Miten sitten tämmöiset erilaiset yhteistyöt? No sä sanoit, että esimerkiksi yhteistyö siitä, että sä menet kouluihin puhumaan, niin se tulee ihan jo vaimon kautta, mutta miten sitten muuten tämmöiset yhteistyöt syntyy?
TV: Kyllä niitä tulee muitakin kanavia, mutta harvemmin. Olen mä käynyt näissä luonnontiedelukioissa joistakin aiheista puhumassa. Se voi olla ihan evoluutio, jotakin tämmöistä vanhaa evoluutioteoriaa kuitenkin oma ala, tai jotain muuta. Itämeren ongelmia tai muuta tämmöistä. Mutta joo, voisi sanoa, että se on niin kaksisuuntaista, että mua pyydetään ja se on aina hyvä asia. Ja toisinaan mä kyllä tosiaan teen itsekin aloitteen. Mä esimerkiksi kirjoitan Turun Sanomiin aina välillä aliokirjoituksia, jotka toivon mukaan herättää jälleen kerran ihmisten kiinnostusta ja sitten saa tietoja. Mä näen tän tämmöisenä molemmin puolisona informaatiovirtana.
NS: Joo. Mietin tästä näin, että kun puhuit että kun niin paljon näitä erilaisia yhteistyömuotoja on olemassa, niin tuli tämmöinen kysymys mieleen: Milloin tutkija edustaa yliopistoa ja milloin itseään? Voiko sellaista eroa tehdä?
TV: Tuota tää onkin erittäin hyvä kysymys. Tietyllä tavalla esimerkiksi mä olen harrastanut lintuja varmaan 12-vuotiaasta alkaen ja mä tutkin myös kaupunkilintuja. Niin mä teen niissä tutkimusta, mutta se on myös mun harrastukseni. Eli harrastuksen ja työn välillä voi olla joskus aika vaikeata vetää rajaa. Sen mä olen päättänyt, että mä en ota politiikkaan kantaa ollenkaan.
NS: Joo.
TV: Elikkä totta kai jokaisella on omia poliittisia mielipiteitä, mutta ne on parasta pitää erillään ihan kokonaan.
NS: Joo. Hyvin ymmärrettävää.
TV: Joo niin ja siinä menee äkkiä maine. Siis en ollenkaan kritisoi niitä, jotka ovat politiikassa. Politiikka on tärkeätä, mutta roolit täytyy pitää selvänä. Esimerkiksi mä meen pitää ilmastoesitelmää, niin se ei voi olla puoluepoliittisesti sävyttynyt. Siinä menis uskottavuus ihan täysin.
NS: Joo. Jep.
AL: Juu, niin siinä kohdassa sä edustat ehkä tiedettä enemmän.
TV: Joo mä edustan omaa opetettavaa ainetta, oppiainetta.
NS: Niin. Se on puolueeton.
TV: Niin puolueeton kuin voi olla. Totta kai ainahan on nämä filosofiset keskustelut. Voiko mikään olla täysin puolueetonta? Mutta joo, mä ainakin pyrin välttämään kaikkea politiikkaa.
NS: Joo.
AL: Jos sä poliittisia sitten välttelet, niin mitkä on semmoisia mieluisimpia projekteja? No varmaan nää linnut nyt ainakin.
TV: Juu, eläimet ja linnut ja nisäkkäät ja sitten mun mieliaiheeni on aina kaatopaikat. Kaatopaikoista mä tykkään. Mä olen Rauno Lahtisen kanssa tehnyt yhteistyötä, joka on kulttuurihistorioitsija. Me ollaan selvitetty Turun vanhoja kaatopaikkoja. Jollain tavalla niin jäte on semmoinen asia, se on oikeastaan aika tavallaan yksityinen intiimiä ja me kaikki tuotetaan jätettä. Ja sitten meillä on kuitenkin sellainen lainsäädäntö, joka sanoo, että jäte on raaka-ainetta. Eli teoriassa tää sana pitäisi pikkuhiljaa hävitä sanastosta, että ei ole enää mitään jätettä, on vaan eri kierron vaiheessa olevia materiaaleja.
NS: Joo.
TV: Mutta mua on tosi paljon kiinnostanut kaatopaikkahistoria. Eikä ainoastaan ympäristö ympäristön saastumisen kannalta. Vaan sen kannalta, että mikä on ollut ihmisten suhde jätteeseen.
NS: Joo.
TV: Tässä Raunon kanssa, kun meillä oli hanketta esimerkiksi, niin me ehdittiin haastattelemaan tässä 2000-luvun alkuvuosina semmoisia ihmisiä, jotka muisti toista maailmansotaa edeltävän ajan ja 40-50-luvun. Hyvin iäkkäitä ihmisiä ja se oli kovin jännä kuulla 40-luvun pikkupojan kertomuksia tuolta Patterihaasta ja Iso-Heikkilästä, kun he oli leikkineet. Siellä oli semmoinen kaatopaikka siinä Ruissaloa vastapäätä.
NS: Joo.
TV: Ja he käytti siitä nimeä Eldorado ja he metsästeli sieltä kaikkia pieniä aarteita. Alumiinisia nauloja, he saatto myydä ne romukauppiaille.
NS: Niin.
TV: Ja sitten heistä oli kovin mukava mennä, siellä oli semmoisia jotain rakennelmia, josta he hyppäsi veteen uimaan sinne Pitkäsalmeen. Että kaatopaikka on ollut lasten leikkipaikka.
AL: Niin eli siis se hyppäsi sieltä kaatopaikan kasoista uimaan?
TV: Joo ja leikki Tarzania.
AL: Joo okei kuulostaa tämmöiselle 2000-luvun lapselle hyvin oudolta konseptilta.
TV: Sitten vähän ikävämpiä traagisesti juttu. Turun linnan lähellä oli pommituksia Talvi- ja Jatkosodan aikana niin joku entinen pikkupoika muisteli, että he oli kauhean iloisia, kun karkkitehtaaseen osu pommi ja karkkeja lensi koko alue ihan täyteen. Onneks siinä ei tainnu ketään ihmishenkien menetyksiä tulla. Rakennus meni mäsäksi, mutta että kaikki kärkivarastot lensi lähiseudun pihoilla ja lapset oli innoissaan. Tämmöistä vähän erilaista muistelua konfliktiajoista.
AL: Joo.
NS: Mulla tuli ihan semmoinen ajatus mieleen, että mitä jätettä oli sillä 40-luvulla ennen muovin tuloa?
TV: Joo tää on tosi hyvä kysymys. Voisi sanoa, että muovijäte on tullut vasta toisen maailmansodan jälkeen ja 50-luvulta alkaen varsinkin. Ne oli semmoisia kovia bakeliitti muoveja siihen aikaan. Siihen aikaan jäte oli biojätettä, josta käytettiin semmoista nimeä kuin sianruoka.
NS: Niin.
TV: Että mä muistan mun äitini, kun mä olin pikkupoika, tapasi sanoa että kun jotain ruokaa, esimerkiksi perunan kuoria jäi niin viedään ne tuonne sianruoka-astiaan pihalle.
NS: Joo.
TV: Eli biojätettä. Sitten tuli tuhkaa, kun lämmitettiin puulla ja sitten tuli jonkin verran rikkoutuneita emalia ja metalliastioita. Mut kaikki metalliromu oli semmoista, että sen sai myytyä romukauppiaalle
AL: Juu.
TV: Romukauppiaat kierteli pakettiauton kanssa tai kuormurin kanssa asuinalueita ja heillä oli varmaan jotain torvia, joita he töötötti ja sitten ihmiset meni sinne myymään rikkinäisiä kattiloita.
AL: Okei tästä päästäänkin hyvin sitten, että miten maailmantilan esim. trendit, että just tommoinen että muovin tulo on vaikuttanut totta kai kaatopaikkoihin, mutta miten sitten just suuret trendit kuten joku ilmastonmuutos tai poliittiset muutokset vaikuttaa, tai voi vaikuttaa tämmöisiin yhteistöihin. Vaikuttaako se vaikka, että millaisista aiheista kirjoittaa lehteen?
TV: Joo, ainakin se vaikuttaa siihen mistä aiheista kirjoittaa. Mä olen itse toisen maailmansodan ympäristöhistoriaa jonkun verran tehnyt tosiaan lähinnä Simo Laakkosen ja Rauno Lahtisen kanssa. Kyllä tää maailman meno vaikuttaa aiheisiin tosi paljon. Mutta siinä on semmoinen homma, että jos ihmiset on huolissaan esimerkiksi ympäristön tilasta niin he hyvin mielellään osallistuu yhteistyöhön tutkijoiden kanssa.
NS: Joo.
TV: Ja osallistuu kaikennäköisiin haastatteluihin ja kyselyihin. Että sitten voisin kuvitella, että jos elettäisiin tämmöistä leppoisan laiskuuden aikaa, että kaikilla olisi hyvä olla ja muuta ja niin voi olla että se aktivismin taso vähän voisi heiketä.
NS: Joo.
TV: Että mä itse muistan vielä kouluvuosilta kylmän sodan, jolloin pelättiin, että tulee ydinsota. Ja se on hyvin jännää, että se heijastui sillä tavalla ympäristökirjoitteluun. Ajateltiin, että jos ei tule ydinsotaa niin tulee ekokatastrofi.
NS: Niin aika samankaltaista mikä nyt.
TV: Joo, se on hirveän jännä homma. Tää oli silloin kun mä kävin koulua 70-luvulla, niin se oli tämmöistä. Sitten oli parikymmentä vuotta rauhallista. Nyt se on tullut ilmastohuolena ihan samanlaisena takaisin.
AL: Joo.
TV: Mutta, kun itse opettaa ympäristönsuojelua, niin pystyy nyt opiskelijoillekin välittämään tiedon siihen, että nää on asioita, joille on mahdollista tehdä jotakin. Kun mä opiskelin 80-luvulla niin Suomessa pelättiin, että metsät hukkuu happosateisiin. Meillä ei ole enää hapanta laskemaa, se on finito. Asia hoidettiin pois.
AL: Niin toikin haaste ja pelko (happosateista) on itselle aika tuntematon ajatus kokonaan.
TV: Juu ja se oli jännä tää huoli Suomen metsistä, koska se jakoi luonnonsuojelijoita ja metsätaloutta. Ei metsäalan liikemiehetkään tykänneet siitä, jos metsät kuolee.
NS: Niin niin.
TV: Se olisi ollut kaikille katastrofi.
NS: Niin se yhdisti.
TV: Niin se yhdisti ja ehkä sen takia näitä rikkipäästöjä ja muita päästiin tosi tehokkaasti vähentää.
NS: Joo.
TV: Ja meillä ei ole enää hapanta laskeumaa. Se on finito.
NS: Se on vähän samankaltainen tarina kuin tää otsonikerros. TV: Juu, otsonikerros on kans toipumassa. NS: Joo ja se semmoinen mikä on yhdistänyt vähän kaikkia eri tekijöitä globaalistikin.
TV: Joo, kun on riittävän laajoja riskejä, niin kyllä ihmiset sitten toimivat.
NS: Joo. Luotetaan.
TV: Niin täytyy ainakin toivoa näin.
AL: Niin mikä sitten muu semmoinen voi olla palkitsevaa tämmöisessä yhteistyössä kuin esimerkiksi, että kun porukka menee yhteen niin otsonikerrokset menee paksummaksi. Mut onko sitten muita mikä voi olla palkitsevaa?
TV: Joo. No joskus voi olla on ihan palkitsevaa yhteistyö ihan yksittäisten hyvien tyyppien kanssa. Ja nykyään ilmeisesti edesmennyttä henkilöä tässä voisi muistella. Turun linnan vastapäätä oli, ja on edelleenkin, grillikioski ja siellä tämmöinen seniorirouva myi hot dogeja ja grillihampurilaisia. Mutta hän käytti kaiken joutilaan ajan tarkkaillen luontoa ympärillään ja hän raportoi mulle säännöllisesti. Ja muun muassa yksi vanhimmista sepelkyyhkyn rakennuspesinnöistä oli hänen grilliä vastapäätä siinä Turun linnan seinässä. Hän oli havainnut, kun hän myy tuotteitaan, että sepelkyyhky käy tuolla kolossa. Hän soitteli mulle muutaman kuukauden välein, ja sieltä tuli aina lajiluettelo.
NS: Niin ja voi ajatella, että myös grillikioskin luo tulee kaupunkiluonto. Tulee ketut ja muut hakemaan vähän naposteltavaa.
TV: No kyllä siinä se oli. Lokit tuli syömään makkarankuoria ja mä sain hänet aina lajiluettelot täältä grillin myyjältä. Hänellä ei varmaan ollut minkäänlaista luonnontieteen koulutusta, mutta hän oli kiinnostunut ja tykkäsi tehdä yhteistyötä.
AL: Aivan mahtavaa, koska just edellisissä jaksoissa on ollut just tää miten Turun yliopisto tekee seurakunnan kanssa yhteistyötä ja yritysten kanssa, niin sitten tulee semmoinen, että makkarakioskin myyjän kanssa. TV: Vaikka on hänkin yrittäjä. AL: Mutta tosissaan, että oikeasti kaikkien kanssa on yhteistyötä.
TV: Mut on nyt sitten semmoisia hankalampia tilanteita. Joskus kerran mut meinattiin pidättää.
NS: Okei.
TV: Se liittyy näihin kaupunkiluontohankkeisiin. Mä olin laskemassa kaupunkirakennusten katoilla pesiviä lokkeja. Mä olin juuri pystyttänyt kaukoputken Stålarminkadun päiväkodin viereen katukäytävälle pahaa aavistamatta. Ehdin juuri tähdätä harmaalokkia, joka pesi siinä läheisen kerrostalon katolla, kun sieltä sitten jostain tuli tämmöinen kiukkuinen äiti kiskoen lasta perässä sanoen että ”onko sulla mitään sanottavaa puolustukseksi?”. Hän on just soittamassa mustaa maijaa (poliisia), kun mulla oli kaukoputki päiväkodin vieressä. He ajatteli, että toi tiirailee mukuloita, joku ihan ihme hiippari.
NS: Joo.
TV: Joo ja onneksi mulla oli juuri sillä hetkellä näköyhteys, kun mä satuin siirtämättä kaukoputkea, niin mä saatoin todistaa hänelle: mulla on hautova harmaalokki siinä kerrostalon katolla. Juuri täytti näkökentän, että se pelasti mut poliisiputkan reissulta. Kaikkea tämmöistä.
AL: Niin. Onko sitten jotakin tommoisia tilanteita missä yhteistyöstä joutuu kieltäytymään tutkijana?
TV: Hyvin harvoin, siis aivan satunnaisesti, voi tulla tietenkin aikatauluongelmia, kun mäkin yleensä pidän kaikkia esitelmiä mitä pyydetään. Niin jos mulla on opetusta niin en mä voin mennä. Mutta tota. Muutaman kerran on ollut tämmöinen jonkun ideologisen organisaation pyyntö. Ja olen sitten rehellisesti sanottuna keksinyt jonkun verukkeen että en ole mennyt.
NS: Joo nää liittyy tähän, että sä et ota poliittisesti kantaa? TV: Joo ne on ollut semmoisia, mutta mä olen käynyt kyllä useiden eri puolueiden ilmastotapahtumissa puhumassa ja nimenomaan useiden. Että jos mä menen yhden niin mä meen kaikkien.
AL: Joo just eettisistä syistä?
TV: Niin, että sitten tosiaankin pitää olla niinu tasapuolinen, että jos mä olen luvannut vaikka kristillisille niin mä menen vihreitten ja vasemmistoliittolaisten tilaisuuksiin myöskin samoilla aineistoilla.
AL: Juu aivan totta.
NS: Nyt kun me ollaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen kurssilla, niin mietittiin, tai tuli semmoinen ajatus mieleen, että miten sä koet yhteistyön, yritysten ja muiden sektoreiden kanssa olevan yhteiskunnallista vaikuttamista? Tai miten sä koet sen työn olevan yhteiskunnallista vaikuttamista? Nyt puhuttiin tästä politiikasta, että et haluaa ottaa se linjaa, mutta kuitenkin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, niin voihan se olla kuitenkin politiikkavapaata.
TV: Joo ei mulla ole mitään yritysyhteistyötä vastaan. Mulla on itselläni ollut sitä melko vähän, ehkä mä olen hoitanut niitä asioita huonosti luultavasti.
NS: Joo.
TV: Opetuksellisesti meillä on ollut sikäli paljon yhteistyötä yritysten kanssa. Meillä on tämmöinen ympäristötekniikan kurssi ollut pitkään ja me ollaan tehty yritysvierailuja ja yleensä meidät on otettu hyvin ilolla vastaan. Saatu jopa munkkeja tai sämpylöitä opiskelijoille.
NS: Joo.
TV: Mutta sitten joskus tulee tämmöisiä vähän business luontaisia yhteydenottoja, että heillä on tämmöinen ongelma. Sitten joku rupeaa selittämään mikä se ongelma on. Ja joskus mä jo puhelun aikana tiedän, miten se ratkaistaan.
NS: Joo.
TV: Ja mä sen yleisesti olen kertonutkin ja kyllä mä nyt ymmärrän, että siitä vois joku laskuttaakin aika paljon. Mutta toisaalta mä olen kuukausipalkkaa ottava valtion virkamies ja mä saan siitä palkan, että mä opetan.
NS: Joo niin.
TV: Joo näitä tulee silloin tällöin tuolta kaivospuolta. Ja sitten itse asiassa Persianlahden joihinkin rakennelmiin liittyen oli tämmöinen mangrovemetsäongelma ja ne mietti, että miten tätä pitäisi lähestyä että palkkaako he jonkun ison hankkeen tekemään sitä. Mutta kun mä kuulin sen ongelman niin mä tiesin heti mikä se ongelma oli. NS: Joo. Ja kuitenkin nää on semmoisia ympäristön suojeluun liittyviä asioita että parempi, että ne kysyy sulta kuin tekee sitten omin päin jonkun ruoppauksen jossain.
TV: Kyllä joo.
NS: Tota mulla tuli mieleen tästä, kun puhuit sitten kaatopaikasta ja tykkäät niistä ja sitten opiskelijoiden kanssa käytte kanssa paljon kaatopaikoilla. Niin onko se sitten Turun jätehuollon kanssa vai minkä kanssa?
TV: Joo. Me ollaan yhteistyössä Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n kanssa, joka on tämmöinen seudullinen jätehuollon organisaatio. Ja meillä on tähän liittyvää tutkimustakin. Nyt on yksi väitöskirjan tekijä, joka tekee tästä jätehuollon seutuistumisesta väitöskirjaansa. Mutta tosiaan kyllä tulee tehtyä yhteistyötä ja sitten kun meillä on ollut näitä opintojaksoja, niin ollaan käyty sitten useamman eri jätealantoimijan toimitiloissa tutustumassa.
NS: Joo. Mä ymmärrän, että opiskelijat saa oppia ja näin, mutta miksi nää yritykset haluavat esitellä?
TV: No käytännössä joku opiskelijan on päätynyt kesätöihin tämmöisen käynnin jälkeen.
NS: Joo.
TV: Mutta kyllä se on enemmän ihan opetuksellista. On hyvä nähdä erikoiskaatopaikka ja kun näillä jätehuoltofirmoilla on sitten tämmöisiä omia yksityisiä kaatopaikkoja. Jos siellä on vaikka kauhean kasan autonrenkaita niin mitä he tekee niille? AL: Joo. Miten sitten, jos joku opiskelija haluaisi mukaan tällaiseen projektiin tai hankkeeseen, niin mitä vinkkejä sä antaisit hänelle?
TV: Ei kun mukaan vaan. Kyllä se oma aktiivisuus on aina hirveän tärkeätä. Nyt mä oikeastaan kaikin tavoin suosittelisin ihmisille rönsyilemistä. Mä olen sen verran lähellä eläkeikää, että mä en enää voi saada potkuja ja elikkä nää viidessä vuodessa valmistumiset ja muut niin mä kyllä ymmärrän et niillä on omat kansantaloudelliset perusteensa. Mutta pitkään tilannetta seuranneena, jos suorittaa kaiken minimi tahdissa, saa kaikista tenteistä 5 /5 ja muusta, niin kortistoon siinä yleensä päätyy. Ainakin mun aloillani. Sen sijaan, jos on vähäsen venyttänyt opiskelua, mennyt harjoitteluun ELY-keskukseen ehkä metsähallitukselle, ollut vähän aikaa Turun ympäristötoimistossa, niin sulla on tavallaan jalka oven välissä niissä kaikissa. Ja tää kaikki perustuu oma-aloitteisuuteen. Ei nämä tahot tule kysymään, että tulisitko sä nyt meille harjoittelijaksi, vaan täytyy laittaa meilejä tai mennä käymään. Sähköposti ei ole ollenkaan tehokkain tapa olla yhteydessä ihmisiin nykyään.
NS: Mikä sitten on?
TV: Puhelu tai käynti eli me ollaan tavallaan palattu vuosikymmeniä taaksepäin, että tää informaatiotulva sähköpostissa ja muissa on sellainen että ei siellä oikein enää tavoita.
NS: Joo ja mitä lukee tai on lukenut niin töitä saattaa hakee monta sataa ihmistä samoilla lomakkeella. Niin mikä se ohituskaista sitten siellä on?
TV: Se on vaikea sanoa onko siellä ohituskaistaa, koska jos on tämmöinen verkossa täytettävä lomake, niin kyllähän ne käy ne kaikki läpi siellä. Joku tekee sen ihan työn puolesta. Ne tsekkaa ne kaikki hakemukset. Mutta nykyään on esimerkiksi julkisella sektorilla niin paljon säästöjä, että ne ei tee riskirekrytointeja. Että jos siinä listalla lomakkeen täyttäneissä on 2–3, jotka on ollut siellä vaikka harjoittelemassa tai duunissa, niin se erottaa.
NS: Joo. TV: Koska ne tietää, että tää on hyvä tyyppi.
AL: Juu. No jos vaikka joku opiskelija nyt haluaa laittaa sitä jalkaa sinne oven väliin ja haluaa johonkin proggikseen mukaan, niin voiko hän vaan laittaa tutkijalle esim. sulle että ”hei onko sulla proggiksia mihin mä voisin tulla?”
TV: Joo voi. Voi kyllä ja näin käy koko ajan. Että toki tietenkin olisi kiva että olisi semmoisia rahakkaita hankkeita että voisi palkata. Mutta opinnäytteisiin saa ihmisiä ihan ilmaiseksikin kyllä hommiin. Ja opinnäytettä valitessakin, niin totta kai oma mielenkiinto on se kaikkein tärkein, mutta ei haittaa, jos on semmoinen aihepiiri, josta on vaikka työmarkkinoilla kysyntää.
AL: Niin.
TV: Joku kiertotalous esimerkiksi on aika muodikas aihe opinnäytteille.
AL: Juu. Onko sulla vaikka mielessä jotakin semmoista yhteistyötätapausta, mikä olisi jotenkin jäänyt tosi hyvin mieleen? Olisi ollut jotenkin tosi onnistunut tai hauska? Niitä on kyllä tässä jo tullut aika hyvin esiin.
TV: Kyllä ne pitkälti perustuu tämmöisiin henkilökohtaisiin verkostoihin ne kaikkein hauskimmat. Tämmöisiä ei varmaan saisi missään sanoa, mutta kun minä olen pitkään kaupunkiluonto tutkinut, niin mulla on semmoinen mummoverkosto ollut. Eli tämmöiset selvästi seniorikansalaiset, joilla on aikaa, niin säännöllisesti raportoi kaupungilta, että mitä he on havainneet. Kaikilla se lajintuntemus ei ole ihan viimeisen päälle, mutta kyllä jonkun ketun ja mäyrän kaikki tuntee. Ja voi tulla ihan todella yllättäviä havaintoja ihmisiltä kuten liito-oravia urheilupuistossa ja kaikkea tämmöistä aika poikkeuksellista.
AL: Niin.
TV: Mutta jotain erikoisen erityisen hauska, taikka yllättävää…
NS: Taikka onnistunut vähän niin että silleen ”hei nyt tää”.
TV: Joo no mun mielestäni onnistui hirveän hyvin tää Turun Sanomien kanssa tehty kotihiirikyselyn hoitaminen.
AL: Joo no siltä se kuulostaakin, että siinä on kyllä porukka oikeasti ollut yhteydessä.
TV: Joo. Kyllä se kotihiiri sytytti lukijat ja sitten varsinkin kamerat. Sieltä tuli niin valtava määrä materiaalia ja nyt sitten on yksi gradu tekeillä siitä aineistosta.
AL: Joo.
TV: Toki hukuttiin materiaalin niin tuli pientä viivettä käsittelyssä.
AL: Joo, mutta siitäkin lähti sitten käyntiin vielä tämmöinen koulun tai yliopiston sisäinen yhteistyö, että joku otti siitä itelleen graduaiheen?
TV: Joo, se yhteistyö lähti median kanssa. Tai oikeastaan sen ihan lähtökohta oli se, kun Heikki Henttonen emeritusprofessori Luonnonvarakeskuksessa jossain vaiheessa tuli sanoneeksi, että minne ihmeeseen kotihiiret on hävinneet. Että hänellä on semmoisia nisäkeharrastajia, jotka ei koskaan ole nähneet kotihiirtä ja näkee liito-oravia ja suurpetoja ja muuta. Että tavallaan se oli asiantuntijan yllyke alunperin, mutta sitten media lähti mukaan ja sitten se taas jatkuu opinnäytepuolella. NS: Kyllä.
AL: Joo. Niin että tää on jo vähän semmoinen pidempi yhteistyöprojekti niin sanotusti? TV: Kyllä se on, ja nyt on ollut useita eri hankkeita. No sen mä voisin vielä kertoa tässä, että meillä on nyt menossa tämmöinen kaupunkikettuhanke. Kyllä siinä on mukana supikoirat ja mäyrätkin. Mutta että se oli aika hauska, kun sitä aloiteltiin ja se oli just sitä vaihetta, kun tuota yritettiin saada näitä yleisöhavaintoja. Ja mä sitten jossain vaiheessa olin kirjamessuilla ja sitten huomasin, että siellä oli myytävänä tämmöinen sarjakuvakirja kaupunkiketuista. NS: Joo.
TV: Ja se näytti tosi kivalta. En mainitse nyt tekijän nimeä, mutta oikein laadukas. Se on ollut ihan Hesarissakin (Helsingin Sanomat), että on ollut tämmöinen kaupunkikettu, joka seikkailee. Ja mä ajattelin, että okei mä nyt ostan tän ja haen oikein nimmarin tähän kirjaan. Ja sitten mä kysyin jonossa häneltä, että mistä hän sai tämmöisen idean. Sitten hän sano et hän kuuli, että joku hullu yliopistolta tutkii kaupunkikettuja.
(Naurua)
TV: Hän oli aatellut, että tästä sais hyvän sarjakuvan ja tää on mielenkiintoista. Sitten mä sain omistuskirjoituksen, mutta en koskaan paljastanut kuka se hullu oli. (naurua)
NS: Kyllä. Hauska, jos hän kuuntelee joskus tätä.
TV: Niin joo terveisiä vaan hyviä sarjakuvakirjoja. Ei hän varmaan edes muista tätä.
NS: Joo niin.
TV: Joo mut tää oli aika hauska musta.
NS: Niin kyllä. Ympyrä sulkeutuu hieman.
TV: Niin. Kyllä.
NS: Mä luulen, että meillä alkaa olla aika jo loppumassa meidän haastattelun osilta.
TV: Okei selvä.
AL: Kiitos ihan valtavasti, että tulit.
TV: Joo kiitos. Oli kiva päästä kertomaan mukavia juttuja ja omasta työstä.
AL: Ja toivottavasti nyt sitten hirveästi rupeaa tulemaan. No ei niin paljon sähköposteja, että se muisti täyttyy, mutta nyt sitten yhteistyöpyyntöjä ja ideoita ja harjoituspaikkapyyntöpyyntöjä.
TV: Niin joo. Joo mä teen sen tyyppistä hommaa, että just yleisöhavainnot on tärkeitä. NS: Joo.
AL: Toivottavasti niitä rupeaa sitten tulemaan taas paljon.
TV: Joo, toivotaan näin. Ja toivotaan, ettei joudu putkaan.
NS: Kyllä AL: Kiitos NS: Kiitos.
TV: Joo kiitos.
Tieteen yhteiskuntavastuu -podcastin Yliopisto ja yhteistyö -jaksoissa keskitytään selvittämään, millaista yhteistyötä Turun yliopisto tekee. Jokaisessa jaksossa opiskelijat Noora ja Anniina haastattelevat uutta mielenkiintoista vierasta, joka kertoo omia kokemuksiaan yhteistyöstä. Tässä jaksossa vieraana on Teemu Hälli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä. Millaista yhteistyötä yliopisto ja kirkko voivat tehdä?
Tekstivastine
Haastattelijat: Anniina Laakso (AL) &Noora Salonen (NS)
Vieras: Teemu Hälli (TH)
AL: Tervetuloa kuuntelemaan Tieteen yhteiskuntavastuun -podcastia
NS: Ja minä olen Noora Salonen, ja mä opiskelen etnologiaa kulttuurien tutkimuksessa
AL: Ja mä oon Laakso Anniina, ja mä opiskelen sovellettua matematiikkaa
NS: Ja meil on vieraana täällä Teemu Hälli, diakonia ja sielunhoitotyön johtaja, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymältä, tervetuloa.
TH: Kiitos, kiitos oikein paljon kutsusta.
NS: Kertoisitko meille ensiksi vähän, että kuka sä olet, ja mitä sä teet, mitä tarkoittaa diakonia ja sielunhoitotyö ja sen johtaminen, noin pähkinän kuoressa?
TH: No se onkin yllättävän hankala kysymys (naurua), mutta siis joo, nimi oli Teemu Hälli, pohja koulutukseltani olen pappi, teologian maisteri, ja nykyinen tittelini on tämä komealta kuulostava diakonia ja sielunhoitotyön johtaja, ja se on siitä hankala titteli, että meillä on ihan tutkimustietoa että yli puolet ihmisistä ei ymmärrä sanaa diakonia, eikä sielunhoito, se tuo sellaista mukavaa mystiikkaa tähän mun omaan titteliini. Tämä käytännössä tarkoittaa, diakonia, joku vois sanoa, että se on kirkon sosiaalityötä sitä yhteiskunnallista vastuuta mitä me kannetaan, sen sisällä on vaikka asunnottomien työtä, paperittomien parissa toimimista, kehitysvammatyötä - pyritään kantamaan kortemme kekoon ihmisten hyvinvoinnin eteen täällä Turussa ja Kaarinassa. Ja sitten se sielunhoitopuoli, siellä nyt on perheneuvontaa, se on ehkä joillekin tuttua, ja tuetaan aviopareja, ja sairaalapappien työ on sielunhoitotyötä, sitten on vähän tällaisia uudenlaisia toimintamuotoja kuten vaikka retriitit, hiljaisuuden jooga ja muut, niin ne on myös tässä diakonia ja sielunhoitotyön yksikössä, ja sitä minä parhaani mukaan johdan. Se mitä johtaminen on…
AL: Se on toinen kysymys sitten (naurua)
TH: Se on toinen kysymys, hirveän laaja kysymys
AL: Eli tosiaan, paljon kuuluu sun tiimin alle, ja mitä te teette. Me ollaan kutsuttu sut tänne, sillä me jo tiedetään, että te teette yhteistyötä Turun yliopiston kanssa, mutta millaista yhteistyötä sieltä sitten löytyy, minkä tyyppistä?
TH: Kyllä me ollaan, siis varmaan laajemmin teemana on se, että seurakunta on kiinnostunut toimimaan eri kumppaneiden kanssa yhdessä ja Turussa, tässä kaupungissa yliopisto on yks iso toimija, jonka kanssa on yhteistyötä varmasti, jos mennään historiaan tehty vuosisatojen ajan, ja luterilaisen kirkon ja Turun akatemian yhteydet ulottuu vuosisatojen taakse, ehkä ei siihen tarvitse tänään mennä, mutta tota…
NS: Historia on pitkä.
TH: Historia on pitkä ja hyvinkin tiivis ja on sitä vieläkin niitä historiallisia merkkejä, kuten vaikka se avajaisjumalanpalvelus, joka pidetään joka syksy tuolla Tuomiokirkossa edelleenkin. Mutta meillä, jos puhutaan ihan nykyajasta, meitä kiinnostaa seurakunnassakin se, että mitä ajassa liikkuu, mitä ihmiset ajattelee uskonnosta ja kirkosta - me halutaan, meidän työssä, palataan siihen johtamiseen vielä, että tiedolla johtamisen suuntaan, että pysytään selvillä siitä mitä tehdään. Ja siihen liittyen, me ollaan esimerkiksi Turun yliopiston kanssa niin täällä on tätä uskontojen ja kulttuurien tutkimuksen yksikkö niin ollaan tehty yhteistyösopimus, missä yhdessä halutaan perehtyä alueen ilmiöihin.
NS: Joo, mennään suoraan vaikka tähän sopimukseen, niin haluaisin kysyä vähän siitä, että voitko vähän avata sitä, että miten tämmöinen syntyy, mistä se on kiinni, kuka sitä rahoittaa, miten se, onko sillä jatkuvuutta, että kuinka pitkä se sopimus myös on. Että voitko vähän kertoa, että mitä se on tämän ”the study of christian cultures” kohdalla, jos mä lausuin oikein, joka allekirjoitettiin vuonna 2022, niin osaisitko sanoa siitä vähän enemmän?
TH: Joo, se miten se syntyi, niin taustalla on alkujaan ihan tällaisia kontakteja, verkostoja, meilläkin on seurakunnan piirissä paljon ihmisiä, jotka on tehnyt opintoja täällä yliopistolla ja edelleen tekee jatkotutkintoja täällä. Ja tiedettiin totta kai, että täällä on laaja uskontotieteen osasto, ja sitä kautta tuli yhteistä puhetta ja haluttiin lähteä sitä syventämään, siinä vaiheessa nousi esille, että nykyään yliopisto myös hakee aktiivisesti tällaisia kumppanuuksia, jotka saa erilaisia muotoja ja siinä oli se meidän sen hetkisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Niittysen Ville tosi aktiivinen. Se silloin muutama vuosi sitten laadittiin tämä sopimus, siinä on ideana se, että me olemme valmiita vähän sitä yksikköä tukemaan taloudellisesti ja sitten osaltaan yliopistolta saadaan erilaisia koulutusmahdollisuuksia, saadaan mahdollisesti tuoda meidän työntekijöitä jatkokoulutukseen, ja saadaan toisaalta ihan tietoa siitä mitä tapahtuu.
AL: Minkälaisia koulutuksia sitten on esimerkiksi tarjolla, tai on ollut?
TH: No meillä on ollut, tästä on jo pidetty tämmöinen luentosarja, jossa oli teemana tämän ajan hengellisyys. Meillä on ajatus siitä - nyt mennään jo ehkä hieman teologian puolelle - mutta meillä on ajatus siitä, että on käynnistynyt kolmas sekulaariaika, mikä tarkoittaa sitä että tämän ajan hengellisyys on peruuttamattomasti erilaista kuin mitä se oli vaikka 30-vuotta sitten. Itseasiassa meidän välillä on sellainen sukupolvien kuilu, että minä kuulemma koen hengellisyyden kovasti erilaisena kuin te. Se liittyy myös siihen, että on Z, vai X, vai mitä sukupolvea nyt onkaan, niin siitä pidettiin meidän työntekijöille tällainen luentosarja, mitä se tän ajan hengellisyys on, ja siinä oli mielenkiintoisia avauksia. Mutta on meillä ollut vaikka, itse muistan kun olin meidän työyhteisöpäivässä kuulemassa luentoa kreikkalaisista itkuvirsiperinteistä, ja miten se näkyy kenttätutkimuksen kautta kreikassa, ja mitä eroa sillä on sitten karjalalaisen itkuvirsiperinteen kanssa. Nämä on hyvin kiinnostavia aiheita ainakin mulle, mutta ehkä hieman sellaisia marginaalisia, mutta aina tieto tekee hyvää.
AL: Kuulostaa siltä, että te teette tosi paljon yhteistyötä, just niin kun Turun yliopiston humanistisen ja yhteiskuntatieteiden kanssa, mutta teettekö sitten muiden tiedekuntien kanssa, esimerkiksi lääketieteen kanssa, tai opettajankoulutuksen tai muuten?
TH: Varmaan vähemmän, ainakin mitä mä tiedän. Me tehdään, meillä on lääketieteen opiskelijoiden kanssa ollut sellainen vanha yhteistyö, joka vieläkin jonkun verran on elossa, että meidän kautta he ovat päässeet tekemään vapaaehtoistyötä lääketieteen alkuvaiheen opiskelijat. On ollut tällainen perinne, että he menevät tonne vanhainkoteihin tekemään vapaaehtoistyötä, tavallaan pääsevät vähän tekemisiin hoitotyön maailmaan. Opettajan koulutuslaitos... mulla ei heti tuu mitään mieleen, mutta yhtymässä on monenlaista ja mä en ihan kaikesta välttämättä sitten tiedäkään.
AL: Joo, sitten kun rupee olemaan monenlaisia yhteistöitä, niin ei yksittäinen ihminen voi tietääkään kaikkea…
TH: Joo ei, ja niin kuin sanoin aikaisemmin, tämä on paljon sellaista verkostopuolta, että eri ihmiset tuntee eri paikoista.
NS: Te ootte tehneet yhteistyötä hiilijalanjäljen ympärillä eli olette laskeneet hiilijalanjälkeä yhteistyössä Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksen kanssa, ihan luonnontieteiden kanssa näissä ympäristöasioissa.
TH: Kyllä, että se oli meille hieno juttu, että meillä on aika korkea, ollaan asetettu tavoitteeksi että ollaan vuonna 2029 hiilineutraaliseurakuntayhtymä, ja silloin kun tavoite asetettiin, meillä oli ilmeinen haaste, että me ei tiedetty millainen meidän hiilijalanjälki on. Kovasti päätettiin, että se on neutraali (naurua), mutta nykytilannetta ei tiedetty, siihen saatiin nyt sitten vastaus. Meillä on yksi luottamushenkilö, joka on Helsingin yliopistossa tutkijana, niin hänen kautta saatiin sitten mahdollisuus lähteä selvittämään tätä.
NS: Onkos tämä teidän yhteistyö, onko se jatkuva vielä, että mites sitten vaikka hiilijalanjäljen laskemisen kanssa, jos se ei ollut vielä neutraali, niin…
TH: Joo ei se ollut ihan vielä neutraali (naurua), valitettavasti. Saatiin hyvät vinkit siitä, osana sitä tutkimusta niin tuli toimenpide-ehdotuksia, niitä nyt toteutetaan ja seurataan, ja kyllä Lintusen Anna, joka meillä on se luottamushenkilö niin hän on varmasti hyvin aktiivinen, hän on meidän ymppäkerhon vetäjä, ja sitä kautta on paljon mukana tässä ympäristökehityksessä.
AL: Mitkä tekijät sitten vaikuttaa yhteistyön syntymiseen ja kehittymiseen sitten, että no selkeästi on suhteita yliopiston ja teidän välillä, mutta onko sitten joku tieto, rahoitus, no henkilöt, totta kai aktiivisuus, yhteisö…
TH: Mä luulen niin kun Turkukin on sen kokoinen kaupunki että varmasti olemassa olevat verkostot, ystävyyssuhteet, ynnä muut vaikuttaa luonnollisesti, vaikka ei ehkä saisikaan vaikuttaa, mutta ne helpottaa ainakin tekemistä, kun tunnetaan eri puolilta ihmisiä. Meillä se on varmasti suurin ajuri tässä on se, että me halutaan tietoisesti lisätä sitä meillä käytettävissä olevan tiedon määrää, myös niitä keskustelukumppaneita, joiden kanssa puhutaan eri asioita, se on meille nyt ja varmasti tulevaisuudessa vielä enemmän elinehto, että pysytään mukana tässä ajassa, ja siitä mitä tapahtuu, saadaan meille oleellista tietoa ja tulevaisuudennäkymiä.
NS: Joo haluaisin vielä tietää tästä, että onko tää teidän yhteistyön muodot, onko se silleen… projektit aika yksittäisiä, vai onko se sellaisia jotain mikä on hyvin hyvin pitkiä projekteja, vai onko se enemmän semmoisia keikkamuotoisia, vähän kuin tilaustyötyyppisiä, vai onko näitä kaikkea?
TH: Mä vähän luulen, että kun puhuttiin siitä yhteistyöprojektista, puutteessa tämä yhteistyö on pitkä suunnitelmat siitä että se on pitkä päästä halutaan luoda sellainen koulutusjärjestelmä tää on myös meille niinku henkilöstön näkökulmasta tärkeätä että me tarvitaan semmoinen työpaikka, jossa me pystytään tarjoamaan koulutusmahdollisuuksia sen työuran sisällä, voi oppia uusia asioita saa uusia näkökulmia että sitä halutaan varmasti jatkaa, ja kyllä mä luulen, että tässä ympäristön hiilijalanjäljen ymmärtämisessä on myös useamman vuoden yhteistyö luvassa, ja hyvä niin.
AL: Onks sit jotakin toiveita, että mitä yhteistyöltä halutaan niinku saavuttaa, että teidän puolelta, että minkälainen on hyvä yhteistyö, tai mitä, niin mitä tavoitteita?
TH: Nämä on totta kai yleisiä ajatuksia, hyvä yhteistyö on sellaista jossa on molemmilla yhteistä tavoitemaailmaa, on aitoa halua yhdessä tehdä yhteistyötä, halua olla vuorovaikutuksessa, aikaa käyttää siihen yhteistyöhön, mä luulen että siitä se hyvä yhteistyö rakentuu. Mä itse vähän vierastan sitä, että se ihan purkitettaisiin kovin tiukaksi projektiksi, että laitettaisiin tosi tiukat tavoitteet, tai mä luulen, että toi meidän tuomiokapituli viettää parin vuoden päästä 850-vuotisjuhlaa, meillä on kirkon piirissä suomen vanhin virasto, ollut arkkihiippakunnan tuomiokapituli, yliopisto on ollut täällä, mitä 1600-luvulta lähtien, me ollaan niitä Turun, jotenkin kulmakiviä, joilla on pitkä historia täällä. Ollaan oltu, ja täällä varmasti varmaan myös tulevaisuudessa, niin kyllä tässä varmasti on puhe siitä että ollaan jatkuvasti toistemme kanssa tekemisessä, ja mietitään yhdessä asioita ja ollaan vuorovaikutuksessa.
AL: Niin ja toisaalta kun lähtee miettimään, niin tuossahan on me ollaan nyt yliopiston kampuksella niin tuomiokirkko ei ole kaukana, ja siinä on Åbo Akademi vielä lähempänä ja akatemia on ollut siinä aikanaan, niin on niin ku ihan vierekkäinkin
TH: Niin on, ollaan lähellä, ollaan lähellä ja ollaan oltu lähellä pitkää.
AL: Niinpä.
NS: Onko sitten tälle yhteistyölle jotain semmoisia uhkia tai riskejä, että miten tämmöinen yhteistyö, mitä se vaatii tulevaisuudessa, että me pystytään säilyttää se hyvä yhteistyö?
TH: Mä luulen, että jos mä mietin ihan omasta näkökulmasta tän, mun tausta on teologiassa, ja tota teologian ja ev.lut. kirkon suhde on, sitä kuvasi toi Helsingin yliopiston teologian professori jotenkin niin, että ollaan hyvän päivän tuttuja, mutta ei enää jutella niin kuin joskus aikaisemmin. Ja tää on varmasti semmoinen evlut. kirkon haaste, että miten avoimia pystytään olemaan yleensäkin silleen, että mitä muutosvirtauksia ajassa on, mitä uutta tietoa saadaan, meillä on pieni sisäinen riski, se että käperrytään, katsotaan vähän turhan paljon sisäänpäin, se että katsotaan ulospäin ja ollaan vuorovaikutuksessa, niin se vaatii meillä aika tietoista ponnistelua. Meillä jotenkin oletusasetus helposti kääntyy siihen, että ollaan ollaan niinku ennenkin.
NS: Niin voikohan se olla sitten vähän aika monessakin asiassa niin, kun on pitkään oltu ja pitkään menty tietyllä tavalla, niin sitten hämärtyy se ajan muutos, että helposti jämähtää.
TH: Niin se on varmasti just näin, että se on meidän suurin voimavara mutta siinä on myös ne sisäiset..
N: Niin siinä on myös ne perinteet ja ne traditiot, mitkä on sitten semmoisia turvallisia yhtenäisiä ajan kanssa, yhdistää aikaa.
TH: Joo, hyvin sanottu.
NS: joo lueskelin, että olit kirjoittanut mielipidekirjoituksen leikkauksista, ja nää tulevat muutokset mitä tässä nyt on niinku myös hallituksen taholta esitetty, tämmöisiä niin leikkauksia, niin semmoinen ajatus heräsi mieleen, että kun Turun yliopistolla ja yliopistolla instituutiolla ja kirkon instituutiolla, on aika samankaltaisia kuitenkin arvoja, tavoitteita, tasa-arvo, ja ihmisarvoisen elämä, luonto ja ympäristöasiat, että on voi ajatella että paljon semmoista mikä yhdistää näitä instituutioita. Niin miten tällaisiin niin kun… voiko nää leikkaukset… ja miten tämmöisiin haasteisiin voi vastata, että jos rahoitus vähenee, niin voisiko olla semmoista yhteistyön uutta mahdollisuutta löytyä kanssa, että miten he vastaa niihin haasteisiin mitä esimerkiksi diakoniatyöhön on tulossa?
TH: Joo siis, nyt jo mä huomaan sen, että esimerkiksi järjestökentän kanssa meillä niin kun yhteistyö tiivistyy tällä hetkellä aika kovaa vauhtia, ja siinä varmaan osa ajuri on se, että järjestöt on huomanneet että rahoitusta leikataan, ja uhka siitä että sitä leikataan vielä enemmän on olemassa, ja varmasti niin kun se on mahdollisuus meille, että sitten yliopistonkin kanssa tulevaisuudessa vielä entistä tiiviimmin tehdään. Joo, mä luulen, että meillä on niin kun tällaista yhteistä arvopohjaa, tässä voisi kovinkin korkealentoiseksi mennä, mutta ollaan tällaisten jotenkin klassisten länsimaisten arvojen puolesta niin ev.lut. kirkossa kuin yliopistossakin, ja näin varmasti meitä tuo entistä tiiviimmin yhteen sitten tulevaisuudessa.
AL: Joo. No miten sitten yhteistyö palvelee sun mielestä sitten myös yliopistoa ja yliopiston opiskelijoita ja tutkijoita?
TH: Niin, mä jotenkin ajattelen, että jos ihan siitä käytännöllisestä päästä lähtee, niin meillä on mahdollisuus tarjota rahoituksia, meillä vielä ollaan siinä tilanteessa että ei nyt mitään kymmeniä miljoonia, mutta kuitenkin jotakin rahoituksia, ja mä itse toivoisin että niin kun opiskelijat eri puolilta yliopistoa, niin rohkeammin lähtisi meidän kanssa tekemään yhteistyötä vaikka niin kun erilaisten loppututkintojen kanssa. Syntyisikö jotakin gradumahdollisuuksia, joissa tutkittaisiin vaikka eri metodein sitä diakonian asiakaskuntaa vaikka, siitä me tarvittaisiin tosi kovasti tietoa, mutta meillä on meillä on jotenkin heikosta itsellä aikaa lähteä perehtymään hyvin tutkimuksellisin menetelmin siihen nykytilanteeseen. Ja miksei tuollaisia laajempiakin tutkimusryhmiä voisi syntyä, ja se on varmasti siellä se meidän yhteistyösopimuksen kanssa yks kulma, että toivotaan sellaista tiivistä tutkimuksellista yhteistyötä. Ja miksei myös, me ollaan, niin ei nyt ihan pieni työllistäjä olla, että myös erilaisia työmahdollisuuksia toivottavasti pystytään tarjoamaan, muillekin kuin teologeille… Totta kai, paljon on teologeja, ja hyvä että meillä on, se on sitä meidän erityisosaamista, mutta toivotaan että myös muita sitten ihmisiä pystyttäisiin houkuttelemaan hyviin tehtäviin.
NS: Jos mä tässä pohdiskelisin, että haluaisin tehdä yhteistyötä, ja ottaa vaikka diakoniatyön jonkin opinnäytetyön aiheeksi, niin voitko ottaa, mihin mä otan yhteyttä, kun mä lähden teitä päin lähestymään?
TH: Ota vaan minuun yhteyttä
NS: Juu elikkä sulle saa soitella, ja laittaa sähköpostia (naurua)
TH: Saa, saa soittaa! On meillä muitakin sitten niinku tonne hallinnon puolella, mutta kun puhuit diakoniasta, niin sitten se tulisi joka tapauksessa minulle.
NS: Ja ihan suoraan saa vaan opiskelijatkin rohkeasti, jos tulee mieleen niin lähettää viestiä?
TH: Saa, saa, ei ole tullut näitä ryppäitä, saa olla yhteydessä.
AL: Tuossa ennen kun laitettiin mikit päälle niin tuli ilmi että haaveena on saada tietoa alueen hmisten uskonnollisuudesta, niin mitä se tarkoittaa, tai mitä se kertoo teille?
TH: No meillä on jotenkin, niin kun viittasin tuohon kolmanteen sekulaariaikaan, tää nyt on tällainen teologian termi sekularisaationmaallistumisen tutkimuksesta, meillä on ymmärrys se että ihmisten käsitykset hengellisyydestä on muutoksessa, joka saa sitten ilmenemismuotoja. Josta tän hetken mun oma suosikki on avantouinti, josta puhutaan tosi paljon, ja se sanoitus on sekä mitä suomalaiset herätyssaarnaajat 200-vuotta sitten käytti, että niin kun ihmiset puhuu avantouinnista aika jännällä tavalla, jossa itse tunnistan siinä niin kuin syvästi hengellisen kulman. Näitä on muitakin, mutta tällainen hyvinvointiin liittyvä puhe. No meitä siis kiinnostaa nää tosi kovasti, ja miten me voidaan ehkä sitten, ja palaan vaikka niihin sanoihin diakonia ja sielunhoito, että miten me voidaan tähän maailmaan muokata meidän kieltä, niin että pystytään ymmärrettävinä ihmisille, puhutaan jotenkin samaa kieltä. Sitten totta kai Turussa vaikka maahanmuutto on tuonut paljonkin muutoksia hengellisyyteen, eilen näkyi, oli Eid mubarak, ja eilen näkyi paljon Eidin juhlijoita sitten, [Eid mubarak viittaa islamilaiseen Id al-Fitr juhlaan, mitä juhlitaan ramadanin päättymisen kunniaksi] ja nää on kaikki sellaisia muutoksia, jotka tosi nopeasti tapahtuu meidän ympärillä.
AL: Et tämäkin on vähän semmoinen mistä joku innokas voisi napata itsellensä gradun aihetta, tai ainakin semmoista pohjatyötä…
TH: No mä toivoisin sitä avantouinti gradua, mä oon tätä nyt muutaman kuukauden puhunut. (naurua) Taustalla on siis se, että jossain vaiheessa… Tää on semmoinen vanha vinkki, yhdeltä kokeneelta kollegalta sain, että jos haluat pysyä pappina ajan tasalla, niin kannattaa lukea toi Me Naiset, se on niin kun sun tärkein kirjallisuus, että sit tiedät missä maailma menee. Ja sit jossain vaiheessa huomasin… Mä luen sen tunnollisesti, se tulee meille kotiinkin… Mä siis 3–4 lehteä luin peräkkäin, niin se kansikuvajuttu, ainahan se on nainen, niin se puhui aina avantouinnista. Niin sen jälkeen mä aloin tätä niin kuin puolitieteellisesti seuraamaan, että kuinka monta kertaa mä saan vuoden aikana avantouinnin kansijuttuun, ja se luku on aika kova! Ja siihen liittyy semmoinen hyvinvointi, pysähtyminen, hengellinen kokemus... Ja siitä vaan graduaan tekemään, tai mistä vaan muustakin!
AL: Nyt aloin itsekin miettimään… Toi oli yllättävä tuommoinen tilasto, että se avanto on niin usein siellä, että toisaalta saisinkohan mä siitä jotenkin matikan kandin… (naurua)
TH: Näit on muitakin… Toivottavasti saat! (naurua)
AL: Pitää lähteä miettimään, ja keskustelemaan asiasta. (Naurua)
TH: Ja siis vaikka matikan puolestakin, siis meillähän on kovasti nyt haettaisiin, niin kun tällaisia mittareita, joilla me saataisiin toimintoja määriteltyä. Me haluttaisiin tietää, että onko meillä mahdollista rakentaa jonkunlaisia, mä en tiedä matikkaa yhtään, mutta joitakin kaavoja, joilla me voitais puristaa paljon tietoa tiiviisiin numeroihin. Me aika paljon numerotietoa tuotetaan tällä hetkellä, mutta me ei osata oikein käsitellä sitä, että saataisiinko me sinne jotakin malleja jolla se pystyisi tuottamaan meille helpommin käsiteltävissä olevaa tietoa.
AL: Aivan joo, no se kyllä se menee aika hyvin tonne meidän laitoksen… että sieltä aivan varmasti pystyisi niinku tekemään yhteistyötä tuommoisen asian kanssa, että tulee lisää nyt teille noita luonnontieteen yhteistyötä, kun oli ja se hiilineutraalisuus. (naurua)
TH: Se on ihan mahtavaa, se on mulle vierasta. (naurua)
NS: Me ollaan mietitty sitä, kysytty kaikilta, tai ajateltu että me kysytään, että onko se ollut semmoisia mieleenpainuvia jotain yhteistyökokemuksia, tai jotain mikä erityisesti nousisi mieleen?
TH: No mulla oli parikymmentä tässä äkkiä kun mietin näitä, mutta niin, ekana tuli mieleen tää vähän omaan maailmaan liittyen, kun kerroin siitä itkuvirsiperinteestä, niin siitä oli tosi mieleenpainuva luento, joka oli tämmöinen ortodoksikanttori teologian tohtoriopiskelija, joka sitä oli esitellyt, ja se oli niin kun mielenkiintoista vaikka ne erot siinä kuinka kuinka Kreikassa itkuvirsiperinne ei ole niin synkkää, vaikka kun meillä Suomessa… Tää nyt on tällaista humanistihömppää, mitä itse rakastan. Toinen oli ehkä just liittyen siihen hiilijalanjälkeen, kuinka just siitä yhteistyöstä (löytyi) konkreettinen hyöty, kun me oltiin pitkään pyöritelty sitä niin kun hiilijalanjäljen pienentämistä mutta kun puuttu se konkretia, puuttui se mikä on tän hetken tilanne, miten siihen voi vaikuttaa, mistä meidän päästöt syntyy, ja sitten kun tulee yliopistolla valmisteltu tällainen kovin luonnontieteellinen lähestymistapa, jossa lyötiin Excel-taulukot meidän eteen, niin se kyllä ja hienolla tavalla toi sitä maalia näkyviin, toi nykyaikaa näkyviin, ja lisäsi yksinkertaisesti tietoa, ja olette sitten myös sitä että sen jälkeen on ollut äärettömän paljon helpompaa puhua siitä asiasta, että tiedetään mistä puhutaan.
AL: Joo, teillä oli se ajatus että 2029 olette sitten hiilineutraali, niin nyt kun on 2024 niin onko se…
Onko teillä kunnon suunnitelmat nyt sitten jo kirjattuna että?
TH: On meillä suunnitelmat kirjattu, mutta siinä on pari haastetta, ne paljastui just kun viime vuonna saatiin nä meidän luvut. Meillä ei oikein omaa metsää niin me ei oikein saada sieltä sitten rakennettua niinku, mikä se hieno sana on, kompensaatiota, että se vaatii sitten aika isoja toimenpiteitä, mutta kyllä tässä tosissaan sen tavoitteen kanssa ollaan liikenteessä, ja just saatiin uus ympäristödiplomi.
NS: Joo, mut tosi hienoa, että on noin yllättävänkin laajaa yhteistyötä olemassa, että mieltää sen helposti vaan sinne teologian puolelle, mutta tosiaan se on tosi kokonaisvaltaista ja kirkko on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja että tota noin niin…
TH: Joo, mulla nyt kun tässä ollaan puhuttu, niin vielä tulee tosi paljon mieleen noita, sais varmaan tosi paljon kun oikein siis kaivaa. Että kyllähän meillä sairaalapapitkin tekee aika paljonkin yhteistyötä, ollaan tehty esimerkiksi saattohoidon kehittämisessä, ja kriisityössä, ja siellä on ollu myös niinku yliopistokulmaa mukana aina totta kai niinku lääketieteen opiskelijat on sitten TYKSissä on siinä työssä mukana ja meidän sairaalapapit heitä siinä on kouluttanut, tällaisessa surevan kohtaamisessa vaikka. Sitten meillä on perheneuvonnassa ollut tuota tuonne psykologian puolelle myös yrityksiä. Että kyllä näitä paljon on, ja hienoa että on.
NS: Joo, onko sulla vielä jotain sellaista mitä sä haluaisit tuoda tässä esille?
TH: Mä toivon että alkaa tulla innokkaita yhteydenottoa, että pääsee gradua tekemään meille. Muutenkin kannattaa olla yhteydessä erilaisista työmahdollisuuksista - nyt mehän voidaan tarjota korkeakouluharjoittelu ja muita paikkoja, että niitä on ollutkin tässä jo tosi hyvin.
NS: laitatteko te meille sitten yliopistoon päin kanssa hakuun, että kun, kun tulee joku idea, että laittakaa sähköpostia opiskelijoille täältä, että nyt tarvittaisiin tällaista!
TH: Tuossa pitääkin aktivoitua!
AL tai sitten ihan niinku edellisessä jaksossa oli yhteistyökumppanuuksista, niin heihinkin päin aina voi olla sitten yhteydessä,
TH: Hienoa!
NS: Eiköhän tä sitten ollut tässä, kiitos oikein paljon kun pääsit tulemaan!
A: Kyllä kiitoksia
TH: Hyvä, oli kiva käydä!
Tieteen yhteiskuntavastuu -podcastin Yliopisto ja yhteistyö -jaksoissa keskitytään selvittämään, millaista yhteistyötä Turun yliopisto tekee. Jokaisessa jaksossa opiskelijat Noora ja Anniina haastattelevat uutta mielenkiintoista vierasta, joka kertoo omia kokemuksiaan yhteistyöstä. Ensimmäisessä jaksossa vieraana on Antti Nuutinen yliopiston Kumppanuus ja vaikuttavuus -tiimistä.
Tekstivastine
Haastattelu/podcast 26.3.2024
Haastattelijat: Anniina Laakso (AL) &Noora Salonen (NS)
Vieras: Antti Nuutinen (AN)
S: Tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastia, tieteen yhteiskunnallinen vaikuttaminen kurssilla
opiskellaan
AL: Kyllä, mä oon Anniina ja mä oon matikanlaitokselta, opiskelija
NS: Ja mä oon Noora, mä opiskelen kulttuurien tutkimuksessa etnologiaa
AL: Ja sit meil on tänään täällä vieras,
AN: Antti Nuutinen, kumppanuudet vaikuttavuus yksiköstä, hyvää päivää, yritysasiamies tittelillä
AL: Tervetuloa
AN: Kiitos kiitos
AL: Mites, mikä tää on missä sä oot töissä?
AN: Meidän kumppanuudet ja vaikuttavuusyksikkö vai?
AL: Joo just tää, oli niin hieno nimi et itsekin jo hämmentyy (naurua)
AN: Niin, kumppanit ja vaikuttavuusyksikkö on yliopiston, miten sen nyt sanoisi selvästi ja
hienosti? Yksikköön on koottu sellaiset toimenkuvat, ja sellaiset resurssit, joiden tehtävänä on tää
vuorovaikutus ja vaikuttavuuden lisääminen. Meidän yksikössä on 14 työntekijää, meillä on
esimerkiksi kansainvälisyysvastaavat siellä, jotka hoitaa yliopiston kansainvälisiä suhteita, ja sitten
meillä on allekirjoittanut tietenkin, joka hoitaa yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä semmoisena
sillanrakentajana, ja sitten toisaalta myös pyrin edistämään perustutkimuslähtöistä yritysten
perustamista, ja opiskelijastartup-yritysten perustamista, sitten meillä on alumni suhteet jotka itse
näen hirveän suurena voimavarana, keskitetysti hoidetaan näitäkin koska meiltähän joka vuosi täältä
valmistuu tuhansia ihmisiä, jotka on hyvin pian sitten ihan oikeassa maailmassa tekemässä niitä
päätöksiä. Niin on hyvin tärkeää, että yliopisto pitää aktiivisesti yhteyttä myös meidän alumneihin.
Niin, se on meidän yksikkömme.
A: Niin, hyvin laajalta, joka tekee paljon, 14 ihmistä voi kuulostaa isolta, tai sitten vaikka kuulostaa
pieneltä, mutta hirveästi on selkeästi paljon tekemistä.
AN: Ja voisin vielä lisätä nyt kun muistaa, että meillä on myös vastuullisuustyö, meidän yksikössä
on 2 ihmistä, jotka hoitaa näitä asioita jotka on hyvin pinnalla tietysti, ja sitten mun kollega Paavo,
joka vähän myös on tässä yrityskentässä, mutta hän hoitaa tämmöisiä suurempia hankkeita, mitä
tehdään keskuskonsortioissa jopa, tämmöinen selkeä työnjako sitten meidän kesken vielä.
AL: Ok, no niin
NS: Miten sä itse päädyit tänne töihin, mikä sua veti tähän alalle?
AN: Mä rakastan tehdä ihmisten kanssa töitä, se on kaikista suurin (syy), että mä oon aika silleen
ajopuuteorian mukaisesti poukkoillut, että itse on insinööri pohjakoulutukseltani, olen ollut
lääketehtaalla töissä, ja sitten menin tekemään jatko-opintoja ja perustin uuselintarvikkeisiin
liittyvän startupin ja sitä pyöritettiin 4 -vuotta, ja sitten päädyin taas in vitro -diagnostiikan
regulaation pariin, missä sai tietty tapella esimerkiksi FDA:n kanssa, mikä on tämmöinen hyvin
inhimillinen organisaatio, ja aina kuitenkin ollut semmoinen olo, että mä haluan tehdä semmoista
vaikuttavaa työtä, ja mä koen että se vaikutus tulee siitä kun tehdään, kohdataan ihmisiä autetaan
niitä ihan kädestä pitäen tekemään asioita. Tää oli se kun avoimessa julkaisussa oli, että hei haetaan
yritysasiamiestä ja katsoin nyt mä pystyn vaikuttamaan oikeasti tuossa työssä, että perustetaan uusia
firmoja ja autetaan ihmisiä kaupallistamaan niiden ideoita.
NS: Ja oliko sulla omaa kokemusta sitten sieltä sun tutkimuspuolelta, tai työn puolelta taustaa jo
silleen, että yliopiston kanssa olisit sitten jo siellä puolella tehnyt yhteistyötä aikaisemmin?
AN: En sinällään ihan, sanotaan että noissa kun on ollut korporaatiohommissa niin lapiomiehen
roolissa siellä enemmän se on näkynyt. Koska yliopiston tekee hyvin laajalla skaalalla yhteistyötä
yritysten kanssa, ja silloin kun on ollut töissä niin se näyttänyt siltä, että ”ahaa että on esimerkiksi
tämmöinen kaveri kuka tekee vaikka lopputyötään tänne”, tai hän on ehkä jossain tutkimusryhmän
osana. Mutta, itse en työelämän aikana aktiivisesti ollut näissä. Mutta, sanotaan sitten siellä kun sitä
omaa startupia pyöritettiin, niin käytettiin kyllä aika paljon hyödyksi silloin yliopiston resursseja,
esimerkiksi, että ihan elintarvikekehityksen labroja, kun alkuvaiheessa tehtiin sirkkaelintarvikkeita,
niin käytettiin hyödyksi niitä tiloja, kun tiedettiin, että on infrastruktuuri olemassa ja niitä saa
käyttää.
AL: Kyllä toi on varmasti kun sun nykyiseen työhön kuuluu just tuommoisten startup-firmojen...
että opiskelijat ja vastavalmistuneet alkaa aloittaa (yritystä), niin tuo apua siihen että on itsekin ollut
startup firmaa perustamassa sitä, tietää miten se homma pyörii mitä ajatuksia niillä voi olla niin…
An: Totta kai, sehän se on tämmöinen kokemusasiantuntijan rooli, ihan selkeästi niistä omista
virheistä ja onnistumisista mä ammennan tosi paljon. Ja totta kai, se että kun yliopistolla on
melkeinpä tarjota ratkaisu mihinkä vaan ongelmaan, niin totta kai ammennan myös sieltä sitten, että
hei jos mä näen, että teidän puljunne nyt painii tämmöisen, yritätte ratkaista tämmöistä ongelmaa,
sitten se on hyvin luontaista linkittää ihmisiä, että käykääs sitten tän proffan kanssa juttelemassa,
heillä on tämmöinen tutkimusinfra mitä te voisitte esimerkiksi hyödyntää teidän tekemisessänne. Ja
sehän on aivan kaikilla Turun seudun korkeakoululla yhteinen asia, myös se, että kun meillä on
niitä, puhutaan tutkimusinfroista, eli meillä on valtavasti laitteita, meillä on valtavasti tiloja, ja
sehän on kaikkien yhteinen etu, että ne tyhjäkäynnillä siellä, se on aina parasta, kun pystyy saamaan
lisää käyttöön sitten niillekin.
AL: Mun mielestä on hirveän hienosti sanottu, että yliopistolla on ratkaisu kaikkeen!
AN: Niin, se voi painaa markkinointimateriaaliin. (naurua) No en ota komentoa takaisin Kyllä mä
väitän, että on melkein kaikkeen ratkaisu.
AL: Aivan mahtavaa! Minkälaista kaikkea yhteistyötä Turun yliopisto sitten tekee, että nyt oli nää
startupit ja näiden tilojen lainaaminen, mutta minkälaista kaikkea muuta sitten on? Mitä itsellä tulee
heti totta kai mieleen, on just että voi gradun tehdä johonkin yritykseen, ja että minkälaista kaikkea
mahdollisuuksia yritys voi tehdä Turun yliopiston kanssa?
AN: Joo tosiaan nuo gradut on semmoinen vähän niin kuin hyvä portti siihen yhteistyöhön, ne on
sitä sanotaan, tämmöistä matalimman tason yhteistyötä, mutta siitä kun lähdetään sitten perkaamaan eteenpäin... Okei, nehän lähtee aina tarveperusteisesti se yhteistyöhän, meillä voi rekrypalvelut yliopistolla… että ihan jos on työvoimatarvetta, eikä ole mitenkään epätyypillistä että firmasta x otetaan yhteyttä, että hei et me tarvittaisiin nyt tekijä hyvinkin nopealla aikataululla, voitko
suositella jotain pätevää henkilöä, jolloin on hyvinkin luontaista että sitten otetaan taas yhteyttä
johonkin proffaan joka tuntee sieltä vaikka jonkun loppuvaiheen maisteri/diplomiopiskelijan josta
saadaan sitten osaava tekijä rooliin. Sitten kun lähdetään ylöspäin, niin sitten voi olla esimerkiksi
opiskelijaprojekteja, että meillä on muutamat tiedekunnat hyvinkin profiloituneina tässä, että on
esimerkiksi tämmöisiä capstone-projekteja johonka yritys antaa ihan oikein haasteen. Että, teknisen
tiedekunnan capstone-projekteilla on esimerkiksi todella hyviä referenssejä mitä on kiva mainostaa.
Maailman suurimpaan risteilijäalukseen esimerkiksi oli eräällä alihankkijalla haaste, miten
komentosillan palosuojaus ratkaisua tehtiin, ja siihen sitten rekryyttiin meiltä elektroniikan
opiskelija, joka sitten pystyisi ratkaisemaan tämän ongelman suoraan. Tai sitten ydinjätteen
loppusijoituspaikka onkaloon, eräänlainen ohjausjärjestelmä on tehty tän kurssityön kautta. Mutta
ne tulee yrityksiltä, siis joku tarve, teknillisellä siis kun ollaan, se on yleensä tekninen haaste mitä
ratkaistaan. Mutta näitähän tehdään todella laajasti, että se on ihan kaikissa tiedekunnissa tää, että
opiskelija projektina tehdään jotain.
NS: Tästä päästään tähän yhteistyöhön ja tähän tiedekuntien väliseen yhteistyöhön, että miten
tämmöinen tavallaan monitieteisyys ja tieteiden välisyys, että onko tieteenalat eriarvoisessa
asemassa keskenään, kun puhutaan yhteistyöstä yritysten tai yhdistysten kanssa, että onko siinä
suurta heittoa? Ja myös sellainen tulee mieleen, että voiko tekniikan alalta kysyä humanistiselta
tieteeltä, että miten nää… onko ne hyvin tiedekuntiin sidoksissa olevia nää yhteistyöt, vai onko
niissä semmoista monitieteisyyttä yhteistyössä?
AN: Se on tavoitetila, on totta kai, me tahdotaan, koska se on voimavara, Turun yliopiston yks
suurimpia voimavaroja, että on 8 tiedekuntaa. Tästä saa todella hyvän aasinsillan siihen
nimenomaan, että kun lähdetään vähän opiskelijaprojektia pidemmälle, että tehdään yhteinen
tutkimushanke yrityksen kanssa, jolloin on ensiarvoisen tärkeää, että monialaisesti pystytään lähtee
sitä problematiikkaa ratkaisemaan. Ja sitten kun mennään tämmöisiin tutkimushankkeisiin, missä
on tyypillisesti vaikka Business Finland -rahoitteisia, koska siinä puhutaan aika isoista asioista, ja
kun pyritään ratkaisemaan isoja ongelmia, niin ei ole yhtään epätyypillistä että meillä on
biodiversiteetin yksiköstä ihminen, joka ymmärtää että miten metsän monimuotoisuutta pystytään
suojelemaan, mitä asioita täytyy ottaa huomioon kun siellä metsässä tehdään jotain, no mitä
metsässä tehdään, vaikka kaadetaan puita, sehän on tän maan talouden perusta ollut pitkään että
kaadetaan puita. Mutta se on semmoinen asia, että miten sitä pystytään tekemään
resurssitehokkaasti, esimerkiksi että metsäkone pystyy ajamaan siellä näppärästi, ja miten pystytään
suojelemaan, että ei myllerretä sitä täysin. Tästä tulee heti, että okei, parin eri tiedekunnan ihmiset
lyö viisaat päänsä yhteen, niin tulee tulosta. Tai sitten katsotaan vaikka humanistisempia aloja, että
esimerkiksi tämmöinen museotyö on hyvin tyypillistä mitä tehdään, ja nähän on hyvin
mielenkiintoisia, että jos olette käynyt viime aikoina museossa, varmaan viime vuosikymmenen
aikana ollut, että tuodaan paljon lisättyä todellisuutta sinne, että sä voit katsoa AR-laseilla jotain
esinettä ja saat siitä kaikkea fantastista tietoa, niin tää kehä on tämmöinen ihan luontainen yhteistyö
sitten, että se kaveri kuka ymmärtää sen teknisen toteutuksen. Ja sitten vaikka arkeologian tutkija tai
kulttuurihistorian ihminen tuo siihen sen oman substanssinsa. Ja nää pyritään aina, totta kai kun
tehdään yhteistyötä, niin senhän täytyy olla molempia osapuolia hyödyttävää. Eli
tarveperusteellisesti se lähtee aina liikkeelle. Sä kysyit, sun kysymyshän oli siitä, että onko
eriarvoisessa asemassa tiedekunnat, mä haluaisin sanoa nyt että ei ole, koska kaikilla on ne omat
vahvuutensa, totta kai eri aloilla sitä tehdään eri muotoisesti sitä, että se on aika selvää että
arkeologian ihmiset tekevät tämmöisiä museoprokkiksia, esimerkiksi että se, jos puhutaan ihan
raa’asti euromääräisesti, niin varmasti, nehän on ihan julkista dataa, että mitenkä paljon esimerkiksi
yritysyhteistyö-euroja tulee minnekin tiedekuntaan, että euromääräisesti voidaan sanoa varmaan että
on eriarvoisessa asemassa, koska tietynlaista osaamista on helpompi laittaa laskutettavaan pakettiin.
AL: Niin, ja varmaan jollakin humanistisella tiedealalla ei ole just esimerkiksi näitä labratiloja, mitä
sitten joku luonnontieteellinen ja lääketieteellinen voi helpommin vuokrata ja antaa.
AN: Joo aivan. Se on hirveän helppoa jos sulla on vaikka joku Turku Protein Core, jotka tuottaa
proteiineja ja proteiinilla tehdään rahaa kärjistetysti, niin se on hirveän helppoa myydä tämmöistä
palvelua millä on selkeä ostaja, mutta useinhan se on niin kun mä sanoisin, harhaluulo, että tää olisi
silleen että teknillisessä ja kauppiksessa, niin tekee varmasti kaikista eniten yhteistyötä, mutta eihän
se tilastojen mukaan pidä paikkaansa, että kyllä meillä humanistiset tieteenalat itse asiassa tekee
kaikista eniten yhteistyötä, niillä on omanlaisensa tutkimusinfra, mitä ne pystyy tarjoamaan omilta
aloiltaan. Että, ei se katso sitä että sulla täytyy olla laboratorio, että täällä myydään
laboratorioaikaa. Se on oman tyyppistänsä, se on heidän omaa substanssiaan mitä he pystyvät
tarjoamaan.
NS: Käytännössä tapahtuu sillä tavalla, että teihin otetaan yhteyttä pääasiassa, että joku firma, tai
yritys ottaa yhteyttä ja sitten te ohjaatte, että mihin kannattaisi, mihin jatkossa ottaa... tai ohjaatte
yhteen tätä porukkaa, kenen kanssa sitä tekisi sitä yhteistyötä? Jos ymmärsin oikein?
AN: Joo, jos puhutaan mun omasta roolista, niin hyvin pitkälti tää on näin, jos joku ottaa muhun
yhteyttä, että hei mä tarvitsen jonkun alkuaineanalyysin tästä metallipalikasta huomenna, niin joo
totta kai silloin mä etsin sen, mutta tyypillisesti, miten tiedekuntatasolla nä yhteistyökuviot menee,
nehän on moni vuosikymmenisiä, ja nehän perustuu siihen että tiedetään ja tunnetaan ne toimijat,
ne yhteistyökumppanit kenen kanssa tehdään ja suurimmassa, valtaosassa tapauksista ei tarvita
meikäläisen inputtii siihen väliin, vaan on jo on ne suorat yhteydet luotu, ja ne on olemassa. Että,
meidän tutkijoilla, tutkijaryhmillä, professoreilla… heillä kyllä on ne kontaktit, ne hyvinkin
omatoimisesti pystyvät hakemaan ja rakentamaan tätä yhteistyötä, ja sehän on se tavoitetila, se on
se mihin kaikki munkin työ tähtää, että ihmiset tuntevat toisensa, ihmiset tietää missä on ne
kyvykkyydet mitä voidaan, minkä pohjalta sitä yhteistyötä voidaan rakentaa. Että, se on se mun
oma suurin työsarka, mutta toki kuten sanoitkin, niin on näitäkin ja se on ihan hyvä, se on helppo
keino.
AL: Niin just, että koittaa verkostoitua, ja luoda niitä uusia… että hei tiesitkö, että meillä tää yritys
että meillä voi tehdä yhteistyötä meidän kanssa ja tälleen luo niitä kontakteja, että tutkijat ja
opiskelijat löytää sitten ne yritykset, ja yritykset löytää sitten suoraan ne.
AN: Joo ilman muuta näin siis jalkatyötähän on paljon omassa roolissa. Nyttenkin meillä on
tämmöinen, että bisnesturku auttaa meitä tässä näin, että kaikki alueen korkeakoulut kierretään
alueen elinkeinoyhtiöilletilaisuuksissa, että esimerkiksi nyt ollaan Naantaliin menossa parin viikon
päästä, jossa taas on kutsuttu alueen yrityksiä, ja sitten siellä kerrotaan, että hei Turun yliopiston
kanssa voidaan tehdä tämmöistä ja tämmöistä, just että voitte palkata opinnäytetyön tekijän, tai
sitten voidaan tehdä isompia hankkeita, yhdessä meillä on näitä tutkimusinfroja teidän
käytettäväksi, meillä on rekry palveluita teidän käytettäväksi, meillä on todella laaja skaala
yhteistyö. Pyritään lisäämään sitä tietoisuutta, että mitä on tarjolla. Mä näkisin, että suurimmaksi
osaksi varmaan se on ollut viestinnällinen... en mä sano että se on ongelma, mutta se että onko se
viesti mennyt, ja miten me tuodaan sitä, tuodaanko me tarpeeksi ilmi, että hei meillä on tarjota
todella paljon kyvykkyyttä ja osaamista, että tehdään asioita yhdessä, ja sitä nyt tässä koitetaan
koko ajan ratkaista, että tässä teidän raportissa, mikä saatiin niin, siellä oli niin nostettu esille että
oliko 90% vastaajista pyytänyt että saataisiin uutiskirje siitä, uusimmista mielenkiintoista
tutkimustuloksista mitä heidän alalla on tapahtunut, niin täähän on just tämmöinen mistä otetaan nyt koppi, että aletaan julkaisee niitä ja tuoda ilmi paremmin. Tuodaanhan niitä nyttenkin, meillä on
tämä valtava hieno viestintäorganisaatio yliopistossa jonka tehtävä on tuoda näitä ilmi.
AL: Joo kuuntelijallekin ehkä tässä kohtaa on hyvä kertoa, eli tosissaan tää kurssi mihin tää
podcastikin kuuluu, niin me ollaan aloitettu tää jo syksyllä 2023, ja me Nooran kanssa tuossa viime
syksynä tehtiin Turun seudun yrityksille tämmöinen kysely, mihin sitten saatiin paljon vastauksia
eri yrityksiltä, ja tehtiin siitä sitten tämmöinen raportti juuri Antille ja Antin tiimille, ja siellä juuri
kysyttiinkin, että mitä yritykset toivoo, ja siinä oli myös kunta vastasi, oli erilaisia yhdistyksiä jotka
vastasi, niin just tää uutiskirje sähköpostiin nousi yllättävästi, se on ehkä semmoinen mitä ei itse
silloin kun sitä teki sitä kyselyä, niin ei osannut odottaa, että semmoinen nousisi, että laittoi sen
sinne vaihtoehdoksi vaan vähän, että testataan, ja sitten se nousikin sieltä tosi toivotuksi. Mahtava
kuulla että se on huomattu teillä.
AN: kyllä se on luettu ihan ajatuksella läpi se mitä on vastattu, ja totta kai vastaajien toiveisiin
pyritään vastaamaan.
A: Mahtavaa
N: Tässä kohtaa mainostaisin, totta kai, meillä on tää Aurora lehtihän on sellainen, just katsoin
viimeisen numeron niin siellä oli itse asiassa nostettu tän tyyppisiä asioita, että mitä
mielenkiintoista yliopistolla tapahtuu. Aurora lehti vaan tilaukseen, niin sitä kautta myös saa kuulla
näitä meidän kuulumisia. Siellä on, nyt oli ainakin viime numerossa hyvin mielenkiintoisia
artikkeleita.
AL: Hyvä myyntipuhe!
NS: Kiitos vinkistä. Tästä tuli mieleen, että nää tämmöiset maailman trendit, niin kun nää poliittiset
muutokset, korona, ukrainan sota, ilmastonmuutos se on tosi laaja ja pitkäaikainen ilmiö, mutta
miten tämmöiset maailman muutokset, ja poliittiset muutokset, ja yhteiskunnalliset muutokset,
näkyykö ne jotenkin teidän työssä täs yritysyhteistyössä, heijastuuko ne?
AN: Näkyy todella voimakkaasti niin kun taloudellinen tilanne, kaikki mikä vaikuttaa talouteen niin
se vaikuttaa siihen, että kuinka paljon resursseja yrityksillä esimerkiksi on laittaa yhteistyöhön. Ja
itse haluaisin nostaa ehkä… mehän ollaan valtavassa murroksessa tällä hetkellä, oliko just
Alexander Stubb postannut, että tä on meidän sukupolven 1917, 1944, 1989, 2024 on seuraava suuri
murros, joka viittaa tekoälyyn totta kai. Se on valtava potentiaali, valtava muutos, ja korkeakoulujen
ja siinä sivussa Turun yliopiston tehtävä totta kai pystyä niin kun tulkkaamaan ja olemaan siinä
muutoksen kärjessä, että miten me vastataan muuttuvaan tilanteeseen ihan koko meidän
yhteiskunnan saralla. Mutta totta kai ihan geopolitiikkahan näkyy siinä, että kenen kanssa, ketkä on
meidän kavereita kenen kanssa voidaan tehdä yhteistyötä, joka sekin on taas tietty todella suuri asia,
koska tiedeyhteistyön pitäisi olla aivan semmoista mitä loppuun asti halutaan pitää yllä, vaikka olisi
mikä maailmanpoliittinen tilanne, mut ne on moniulotteisia todella vaikeita asioita, johon yliopiston
instituutiona täytyy pystyä vastaamaan.
NS: Joo, aika mielenkiintoista, että tiede on vapaata ja yliopisto pyrkii tuottamaan… parantamaan
maailmaa, laittaa tietoa, ja sitten että kuitenkin on Venäjän tilanne, että miten se on vaikuttanut, että
saadaanko ottaa venäläisiä tutkijoita vastaan, ja minkälaista yhteistyötä saa tehdä, nytten tulee
uusia, tai uusi kriisi tää Palestiina ja Israel-tilanne, ja kaikennäköistä, suuria poliittisia muutoksia,
vakavia asioita, niin tää on kyllä ihan kiinnostavaa, että semmoinenkin kysymys oli mielessä, että
onko tilanteita jolloin täytyy kieltäytyä yhteistyöstä?
AN: On siis kyllä semmoisia tilanteita on, milloin täytyy yksinkertaisesti kieltäytyy yhteistyöstä, ja
en nyt lähde erittelemään niitä tässä. Totta kai yliopisto instituutiona tiedostaa sen, että ei kaikkeen
ei voida lähteä mukaan vaikka kuinka haluttaisiin olla avoimuuden ja kaikkien yhteisen hyvän
asialla.
AL: Niin, ihan kaikkialle ei voi sitä yliopiston logoa laittaa alle, vaikka haluaa olla avoin niin
erilaisista syistä.
AN: Joo, se on juurikin näin, mutta sehän koskee ihan kaikkia toimijoita, yrityksiä, kaupunkeja,
valtioita, mutta henkilökohtaisesti sanon että, hirveän ikävä kehityssuunta tällainen polarisaatio
taas, että ei voida avoimuuden merkeissä tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä, toivotaan taas parempia
aikoja, että miten pieni ihminen siihen nyt voi vaikuttaa, niin en tiedä.
AL: Onko sitten, että jos kysyy että miltä tulevaisuus näyttää, että onko jotakin semmoista unelmaa
tai visiota, että mikä olisi semmoinen mä en tiedä, onko 5 vuotta liian pitkä vai liian lyhyt aika,
mutta, että mikä olisi semmoinen, että on hattarapilviä ja yksisarvisia lentää, niin mikä on sulla
semmoinen tähän liittyvä visio ja unelma?
AN: Nyt ei missään niin kun tärkeysjärjestyksessä, mutta se että mä toivon, että meidän nykyiset
opiskelija sukupolvet, no 5. vuoden päästä ne ketkä nyt aloittaa, ja aloittaa ens syksynä, niin on
sitten taas loppuvaiheessa, että heillä on semmoinen näkemys siitä heillä on taito ja kyvykkyys
lähtee niitä omia unelmia toteuttamaan nimenomaan, vaikka yrityksen liiketoiminnan perustamisen
kannalta, että saadaan semmoinen se ilmapiirin muutos taas siihen, että saataisiin parannettua se että ihmiset uskoo siihen omaan kyvykkyyteen uskaltaa. Totta kai toisaaltahan toivon, että taloudellinen tilanne olisi ihan globaalisti sellainen, että on resursseja laittaa rohkeisiinkin avauksiin. Nythän tällä hetkellä ollaan hirveän konservatiivisia rahan suhteen, että se liittyy kaikenlaisiin
makroekonomisiin tilanteisiin ja korkoihin. Helpompi on silloin tehdä rohkeita avauksia kun rahaa
on käytettävissä enemmän kuin vähemmän.
AL: Joo, ja varmasti yrityksetkin lähtee paremmin yhteistyöhön mukaan, erilaisiin yhteistöihin jos
on taloustilanne yrityksessä parempi
AN: Joo totta kai, se on ihan selkeästi nähtävissä että silloin kun yrityksellä menee hyvin, niin totta
kai on enemmän resursseja siihen, ja silloin jos ei mene niin hyvin niin silloin katsotaan tarkemmin.
Se on kaksiteräinen juttu, sanotaan että huonossa taloustilanteessa myös sitä yhteistyötä etsitään
myös enemmän, koska se nähdään että on tehtävä niitä rohkeita uusia vetoja, jolloin yhteistyö
kannattaa, niin niitä voi syntyä. Ja sitä nimenomaan rohkaistaan ja pyritään löytämään, että miten
me saadaan tää suunta muutettua tekemällä yhteistyötä. Ettei se ole mikään mikä silleen että vaan
silloin kun menee hyvin taloudessa, tehdään yhteistyötä, vaikka sitä aina tehdään niin se voi olla se
fokus vähän eri.
NS: Ja yhteistyöhän on ihan hyvä vastapaino tälle polarisoitumiselle kanssa, että ihan täysin
yhteistyöhän luo sitä yhteistyötä.
AN: Joo totta kai, ja sehän on ihan selkeätä, että ei tässä yksin kukaan oikein pysty pärjäämään. Mä
haluan nostaa sen, et meillähän on tämmöisiä yhteistyön miksi nyt kutsuu… meillä on
kulttuurikampus, on teknologiakampus, terveyskampus ja niissähän on kaikki Turun seudun
korkeakoulut mukana, ja sitä kautta pyritään nimenomaan tässäkin asiassa, että jos on vaikka
kulttuurialan yritys niin sehän on helppo ottaa yhteyttä kulttuurikampuksen nettisivujen kautta, ja
sieltähän se lähtee tarpeesta, ja sieltä lähtee se sun tarpeesi tai ehdotuksesi tai mikä tahansa sulla
onkin, niin se lähtee laajaa jakeluun ja sieltä katsotaan, että hei että kenen kanssa tästä voidaan
muotoilla, että tämähän on tätä yhteistyötä. Ei saa ajatella, että Turun yliopisto vaan yksin haluaa
hyvin itsepäisesti ja mustasukkaisesti tehdä yhteistyötä, vaan totta kai, halutaan tehdä myös muiden
korkeakoulujen kanssa sitä yhteistyötä.
AL: Totta kai, ja kun Turussakin nä kampukset on tosi lähekkäin, että Åbo Akademi on yliopiston
ihan vieressä, ja AMK on tosi lähellä, ja AMK:ssa on eri tarjontaa kun yliopistolla.
AN: Joo nimenomaan, ei se oo yks eikä kaks kertaa kun on tullut joku kysymys, mihin on pystynyt
suoraan sanomaan, että Åbo Akademin puolelta saattaisi löytyäkin se paras asiantuntija tähän.
NS: Mites tä, teillä Hämeenkadulla kun on tää konttori, että jos jalkaudutaan ihan tänne taas
maailman tiloista, että kerrotko vähän siitä, että mikä tää tila on?
AN: No se on mun oma lempilapseni, vähän yli vuoden verran sitä on pyöritetty, tosiaan
yrittäjyystilakonttori, jota Liedon säästöpankki säätiö sponsoroi Turun yliopistolle. Sen on tarkoitus
olla tämmöinen yhteiskäyttötila missä meidän korkeakouluyhteisön jäsenet, kun heillä on jotain
omaa bisnestä. Se on sellainen tila mistä saa apua ja tukea ja nimenomaan pystyy verkostoitumaan
ihmisten kanssa. Nyt sieltä on konttorilta tullut seitsemisen ihan opiskelijalähtöistä startup yritystä,
osa niistä on kasvanut ulos sieltä, että ovat saaneet sen verran hyvää vauhtia liiketoiminnalle, että
ovat saaneet vuokrattua omat tilat. Mutta siellä pyritään järjestämään joka viikko jotain tapahtumaa,
esimerkiksi perjantai aamuisin on ”community breakfast” -tapahtumat, missä on yleensä 20–30
ihmistä, joku mielenkiintoinen keynote ehkä siinä, ja pyritään tätä yrittäjyyden ilosanomaa
tuomaan. Se on nimenomaan tämmöisen yrittäjyyteen ehkä enemmän se tila, mutta siellä on
järjestetty myös yritysyhteistyö tilaisuuksia. Meillä on Turun yliopiston strategisen
yhteistyökumppanin Bayerin kanssa juuri pari viikkoa sitten tämmöinen tutkija tapaaminen ja parin
viikon päästä on seuraava tilaisuus heidän kanssaan siellä. Mutta myös muita yrityksiä siellä on, että
aika usein yrityksestä tulee joku kertomaan että hei meillä on vaikka patentti toimisto ja näin tä
homma toimii, että jos kiinnostaa niin meidän yritys voi tarjota näitä palveluja tarvitseville. Mutta
se on kohtaamistila, niin mä sitä mainostaisin kaikista parhaiten.
NS: Voiko sinne tulla kohtaamaan ihan Turun yliopiston opiskelija…
AL: Vai pitääkö olla startup -idea taustalla, että uskaltaa tulla?
AN: Ei tarvitse, se on avoin kaikille, ketkä haluaa tehdä omaa liiketoimintaa tai yhteistyötä firmojen
kanssa. Niin se on kyllä avoimet ovet kaikille, sanotaan näin että sinne on myös muidenkin
korkeakoulujen ihmiset hyvin tervetulleita, että vaikka onkin lähtökohtaisesti Turun yliopiston tila.
Tä on just tätä että kun ihmiset kohtaa toisiaan, niin se on todella hyvä, ja todella kannustan siihen
että akademilaiset, jotka on hyvin lähellä, niin se on ihan fantastista kun meidän eri aihealueitten
substanssi on se että siellä pystyy keskustelemaan aiheesta. Niin se on sitä parasta törmäyttämistä ja
verkostoitumista.
NS: Joo täytyy tulla tutustumaan
AL: Kyllä, mäkin oon siitä monta kertaa kävellyt ohi ja katsonut, että tuossa on joku yliopiston tila,
missä selkeästi tapahtuu jotain
AN: Kyllä, ja sielläkin esimerkiksi yksi tällainen yhteistyökuvio, nythän nauhoituksen hetkellä
seuraava perjantai on pitkäperjantai, mutta sit seuraavana perjantaina on taas yhdeksältä aamulla
tällainen Location innovation hub on järjestäjäisännöinti vuorossa, että tällaista paikkatietoon
liittyvää, että jos paikkatieto kiinnostaa niin tervetuloa konttorille.
AL: Kenties sä löydät sitten meidät sieltä ensi perjantaina, siellä on sitten taas kaksi lisää ja heidän
kaverinsa siellä (naurua)
AN: Tervetuloa vaan kaikki!
AL: Mistä sit näkee, että jos kuuntelija haluaa tulla kanssa tutustumaan tilaan, niin mistä siihen
löytää tiedot?
AN: No utu.fi/konttori, mä en tiedä milloin tä tulee ulos, sillä en ole vielä laittanut nettisivua
julkiseksi.
AL: Aivan, noniin, mutta tulossa!
AN: No nyt sain siitä sitten kimmokkeen, että täytyy varmaan pikapikaa laittaa se julkiseksi
(naurua)
NS: Sä kuulit varmaan etukäteen tällaisen ajatuksen, että onko sulla jotain sellaista erityisesti
mieleen painunutta yhteistyökokemusta, tai tarinaa mikä ois erityisesti puhuttanut jostain syystä?
Olisi kiinnostava kuulla
AN: Kiinnostava yhteistyökokemus? No voisin jakaa vaikka tämmöisen. Ei tullut etukäteen kyllä
korvaani, mutta näitä tulee kuin apteekin hyllyltä koska niitä on niin paljon. Viime syksynä ehkä
paras oli kun järjestimme tällaisen ekskursiotyyppinen, mentiin Saloon Finfoamin tehtaalle, meitä
oli parisen kymmentä meidän tutkijaa mukana. Tähän on eristevalmistajafirma, ja hyvin
mielenkiintoinen tehdaskierros ja mukava tutustua, mutta se mikä siinä oli mieleenpainuvinta, olis
et miten tällainen hyvinkin yksinkertainen ekskursiotapahtuma sit poikii sitä yhteistyötä. Tässä on
sellainen pitkänlinjan yritys, ja melko tunnetukin sellainen, mut ihan hirveästi sitä konkretiaa
yhteistyössä ei aikaisemmin ole ollut. Se, että jalkaudutaan sinne paikan päälle, otetaan ne relevantit
ihmiset mukaan, eli henkilöt, jotka ymmärtävät heidän bisnestään ja on sitä osaamista tehdä sitä
yhteistyötä. Niin tän jälkeen siitä on kaks projektia lähtenyt yhteistyössä tän yrityksen kanssa on
tekeillä. Se on todella mieleen painuva, ja esimerkki siitä miten se tekemisen jalkauttaminen on
usein se minkä se vaatiikin.
NS: Ollaanko me sit koronasta päästy eteenpäin, mietin sitä miten tä mahtoi vaikuttaa tä koronaaika ja nyt kun puhuit tästä jalkauttamisesta, niin oli kuitenkin jonkin aikaa missä sellaista ei
tapahtunut ollenkaan, onks tä lähtenyt uudestaan, onks sitä pitänyt jotenkin käynnistää…
AN: No varmasti sitäkin, korona-aikana ei päästy minnekään käymään. Itse näen, että siitä koronaajasta on jo aika pitkä aika kuitenkin, että kyllä siitä ollaan päästy jo ihan selvästi yli. Hei, nyt mulle tuli toinen kiva tarina mieleen. Oli meidän Flavoria-yhteistyössä tämmöistä elintarvikeinnovaatiota, he järjestävät viikonmittaista innovaatiofestivaalia, liittyen ruokaan. Ja siinä oli 4 todella mielenkiintoista yritystä, jotka oli antaneet haasteen tän viikon aikana opiskelija ryhmille
ratkaistavaksi, ja sieltä tuli tän viikon jälkeen todella positiivinen palaute kaikilta haasteen
antaneilta yrityksiltä ja yhdistyksiltä, että he olleet osanneet odottaa, et he sai konkreettisia
ratkaisuja, uudenlaisia liiketoimintamallien aihioita, ehkä ihan uutta tuotekonseptiakin osa
yrityksistä sai. Se oli kans sellainen minkä todella koin menestykseksi.
AL: Yliopisto taitaa tehdä kanssa yhteistyötä, mä ainakin itse teen välillä niin et meen
lääketieteellisen tiloihin missä pääsen maistelemaan näitä suklaita, joita joku yritys on tekemässä,
että onko se ollut vähän saman tyyppinen sitten?
AN: Joo, tämä mistä puhuit, on yliopistolähtöinen firma mikä on perustettu tämän konseptin
pohjalle, että tarjotaan aistinvaraisen arvion palveluita tuotekehitykseen, en nyt osaa tarkasti sanoa
mitä kaikkea, mutta se on ehkä se näkyvin että elintarvikealan yritykset, että heillä on
tuotekehityksessä uusi tuote, johon ihmiset maistelevat, että onko hyvä vai ei, jatkoon vai ei.
AL: Ne on kyllä tosi kivoja, itse oon käynyt pitkään niin itse sain siitä paljon iloa itsellenikin,
vaikka ei ole siinä se ottava osapuoli siinä yhteistyössä, mutta tykkään.
AN: Täähän on sellainen konsepti, mistä on tullut palveluliike toimintaa, on nähty että on kysyntää
ja on tarvetta niin tarjotaan sitä palvelua. Niin yksi asia, mitä ei koskaan yliopistokontekstissa saisi unohtaa on nimenomaan jatkuvan koulutuksen palvelut, mitä tarjotaan todella laaja-alaisesti, että avoimen yliopiston kurssitarjonnasta aivan räätälöityihin koulutuspaketteihin, meillä on esimerkiksi kauppakorkeakoulun TSE-exe tarjoaa johtamiseen liittyvää koulutusta paljon, ja sotealalla, missä on selkeät muodollisen ätevyyden vaatimukset, niin sinne tarjoaa yliopisto pitkän perinteen kautta koulutusta, että ihmiset pätevöityy ammattiin myös.
AL: Se on ihan hyvä kun yliopiston tehtävä on kouluttaa, niin he tekee sitä muutenkin kun vaan
kandeja ja maistereita kouluttaa, vaan tarjoo sitä yrityksille ja muille avoimen kautta ja muutenkin.
AN: Ja siis kaikki, tässähän on nyt esimerkinomaisesti nostettu esille keskustelun aikana yliopiston
tarjoamaa yhteistyötä mutta se on... suosittelen kuulijoita käymään katsomaan yliopiston
nettisivuilla utu.fi/yhteistyö, niin sieltä löytyy listattuna kaikki yhteistyömuodot mitä on tarjolla.
Sinne tutustumaan ja rohkeasti yhteyttä, kuten alussa mainostinkin niin kaikkeen löytyy kyllä
käytännössä jonkinlaista ratkaisua, palvelua, osaamista.
NS: Matalalla kynnyksellä vaan yhteydenottoa
AL: Kyllä, yliopistolla on kaikkeen ratkaisu, vai miten se nyt menikään?
AN: Kyllä, se on mun uusi slogan, mennään tällä! (naurua)
N: Kiitoksia oikein paljon haastattelusta!
A: Kiitos että saatiin haastatella sua, ja kuulijat pääsevät kuulemaan teidänkin hommista vähän
paremmin!
AN: Kiitos kiitos, ja hyvää pääsiäistä!
AL: Kiitos samoin!
Arvokas luonto -sarjan jaksot
Toisessa jaksossa käsittelemme IPBESin luontoa koskevista maailmankuvista ensimmäistä, joka on vauraus ja toimeentulo. Keskustelemme muun muassa kaivostoiminnasta Suomessa, akkujen kierrätyksestä ja vihreästä siirtymästä.
Tekstivastine
Hanna: Heippahei, tervetuloa seuraamaan Tieteen yhteiskuntavastuu -kurssin Arvokas luonto -podcastia. Tänään aiheena on IPBES:n luontoa koskevista maailmankuvista ensimmäinen, eli vauraus ja toimeentulo. Seuraavaksi Lotta kertoo aiheeseen liittyen alustuksen.
Lotta: Luontoa on jo pitkään tutkittu lähinnä hyödyntämisen näkökulmasta, mikä on johtanut aikamme suurimpiin elämää maapallolla uhkaaviin kriiseihin, ilmastokriisiin ja biodiversiteettikriisiin. Näiden lisäksi olemme toimillamme muutenkin saastuttaneet meidän ja muiden lajien elintilaa erilaisin kemikaalein: vesistöt kuhisevat lääkejämiä ja Itämertakin rehevöittävät varsinkin rannikolla maataloudessa käytettävät lannoitteet.
Nyt olemme viimein maailmanlaajuisesti heräämässä ilmastokriisin vakavuuteen. Ratkaisuksi ehdotetaan uusiutuvia energianlähteitä kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden sijaan. Vuonna 2022 kivihiilisähkön osuus kotimaisesta sähköntuotannosta olikin enää vain 5,6% ja uusiutuvilla energialähteillä ja ydinenergialla katettiin jopa 89 % sähkön tuotannosta. Maailmanlaajuisesti on kuitenkin eri, nimittäin jopa 65% sähköstä on peräisin fossiilisista energianlähteistä, kuten maakaasusta, öljystä tai hiilestä. Jotta esimerkiksi sähköauton käyttö olisi aidosti vähäpäästöistä, tulisi sen käyttämän sähkön olla tuotettu vähäpäästöisistä lähteistä, mikä ei tällä hetkellä maailmanlaajuisesti toteudu.
Uusiutuvan energian tuotannon merkittävän lisäämisen lisäksi vihreä siirtymä vaatii akkumineraaleja, minkä vuoksi Suomen Lappiinkin kaavaillaan uusia kaivoksia. Suomessa on arvioitu olevan huomattavia litiumesiintymiä, mutta moni akkuteollisuuden vaatima harvinainen maametalli tulee edelleen vain Kiinasta.
Litiumioniakuthan on nykyään todella yleisiä varsinkin tällaisissa läppäreissä ja kännyköissä ja muissa kannettavissa laitteissa, ja niiden etu on nimenomaan energiatiheys, eli akku tarjoaa perinteisiin akkuteknologioihin, kuten lyijyakkuihin, verrattuna samassa koossa pidemmän käyttöajan ja kevyemmän akun.
Litiumin suurimmat tuottajamaat ovat tällä hetkellä Chile, Australia, Argentiina ja Kiina ja neljä suurinta yhtiötä tuottavat maailmanlaajuisesti jopa 83% litiumista, suurimpina Yhdysvaltalainen Albemarle ja Chileläinen SQM.
No Kiinan tuottama osuus litiumista raaka-aineena on 11%, mutta Kiinassa kuitenkin tapahtuu suurin osa sitten litiumin jatkojalostuksesta, eli tässäkin kohtaa olemme Kiinasta aika riippuvaisia.
Sitten taas grafiitti, mikä on toinen aine mitä näissä akuissa käytetään, niin siitä Kiinassa tuotetaan sitten aivan valtaosa eli 70% ja sen prosessoinnista eli jatjojalostuksesta jopa 100%.
Koboltti, jota myös tarvitaan näihin litiumioniakkuihin, niin sen suurimmat varannot on Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Kiinassa, ja näistä maista sitten suurin osa siitä tuleekin ja sitten voikin miettiä, mitä eettisiä ongelmia liittyy vaikka Kongon kobolttikaivoksiin. No, onneks meillä on kuitenkin Suomessakin kobolttia, eli itse asiassa Euroopan Unionin kymmenestä suurimmasta kobolttiesiintymästä jopa seitsemän sijaitsee Suomessa. Eli jos alkais täällä EU:ssa näitä akkuja tehtailemaan, niin Suomeenhan niitä kannattaisi kaivoksia perustaa.
Sitten taas kuparia, mitä taas käytetään näissä litiumioniakuissa, niissä on vähän kaikenlaisia raaka-aineita, niin siitä 27% tuotetaan Chilessä, 10% Perussa ja sielläkin on sitten kolmantena listalla Kiina 8% tuotannollaan.
Kaivostoimintaan liittyy monia ympäristöhaasteita metsäkadosta pohjavesien turmelemiseen. Kaivoksen suunnittelussa ympäristövaikutukset, kuten maisemamuutokset, päästöt, pöly, melu ja kasvillisuuden poistaminen on otettava huomioon.
Aika surullinen esimerkki oli Talvivaaran kaivos Sotkamossa, joka oli marraskuussa 2012 mediassa paljon esillä. Syynä oli kipsisakka-altaan vuoto, jossa altaassa vastoin sen käyttötarkoitusta ollutta likaista ja metallipitoista vettä päätyi runsaasti myös kaivosalueen ulkopuolelle ja vuosina 2008–2013 kipsisakka-allas vuotikin neljä kertaa.
Kaivoslakia on onneks Suomessa uudistettu viimeks viime kesänä 1.6.2023. ja muutosten myötä paikallisten vaikutusmahdollisuudet ja ympäristölliset seikat vahvistuvat nykyisestään: Muutosten myötä kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on kunnan hyväksymä kaava ja lupaharkinnassa muut elinkeinot on otettava huomioon nykyistä vahvemmin. Maisemalliset ja ympäristölliset sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat myös entistä vahvemmin osana lupaharkintaa.
Alkuvuodesta 2023 Suomen Malmijalostuksen tekemän selvityksen mukaan Soklin esiintymässä Savukoskella Suomessa on luultua enemmän mineraaleja, jotka sopisivat muun muassa akkuteollisuuden käyttöön. Soklin kaivos voisi siis toteutuessaan vastata jopa 20 prosentista Euroopan vuotuisesta fosfaatin tarpeesta. Litium-rauta fosfaatti akut (LiFePO4-akku tai LFP) on varmaan ympäristöystävällisimpiä litiumakkuja, mitä on nyt olemassa, nimittäin niissä ei tarvita ollenkaan sitä kobolttia, joka sieltä Kongosta tulee suurimmilta osin, vaan se on korvattu tuolla litiumrautafosfaatilla. Ja Suomen akkustrategia tietenkin lähtee siitä, että Suomen omasta
maaperästä löytyviä raaka-aineita pyritään mahdollisimman pitkälle jalostamaan kotimaassa.
Geologian Tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomen löytämättömien litiumesiintymien sisältämät litiumvarannot ovat 50 prosentin todennäköisyydellä ainakin 510 000 tonnia litiumia, eli jos sitä verrataan vaikka noihin Kiinan resursseihin, niin sieltä löytyy 6,8 miljoonaa tonnia eli meillä on semmonen noin neljästoistaosa tästä ihan täällkä Suomen maaperässä.
No, Geologian Tutkimuskeskuksen mukaan mineraalit maaperässämme eivät kuitenkaan tule kattamaan maailmanlaajuista tarvetta, eli GTK:n raportti osoittaa kiistattomasti, että meillä ei tule olemaan riittävästi litiumia, kobolttia tai nikkeliä vihreän siirtymän vaatimaan akkumäärään Yksi varteenottetava vaihtoehto onkin kehittää niiden rinnalle muita akkuteknologioita, kuten natriumakkuja. Ja toinen energian varastointitapa voisi olla vety, eli hetkellä, jona sähköä saadaan paljon, muunnetaan sen avulla vettä elektrolyysillä vedyksi, jota voidaan sitten varastoida ja kuljettaa.
Loimun mukaan kierrätysakut siintävät kaukana tulevaisuudessa: Euroopassa arvioidaan, että 2030-luvun alussa vasta noin 10–30 prosenttia akkujen raaka-aineista saataisiin kierrätysakuista.
Perinteisten lyijyakkujen massasta pystyy helposti kierrättämään lähes kaiken, sillä niissä on vain muutama raaka-aine, mutta modernit litiumakut sen sijaan ovat vaikeita kierrättää, sillä niitä kehitettäessä keskityttiin lähinnä varastointikyvyn maksimoimiseen, eikä kierrätettävyyttä mietitty. Litiumakku on aikamoinen sekamelska kaikkea mahdollista, eli sieltä löytyy kobolttia, nikkeliä, kuparia, alumiinia, litiumia ja grafiittia, elektrolyyttiä, fluoria ja polymeerikalvoa, joita akuissa on hyvinkin pieninä määrinä toisiinsa sekoittuneena.
Tänään valmistettavat akut vanhenevat kierrätyskuntoon joskus ensi vuosikymmenellä, jolloin uusia akkuja tarvitaan kymmenkertaisesti se mitä tänään, materiaalitekniikan apulaisprofessori Mari Lundström Aalto-yliopiston kemian tekniikan ja metallurgian laitokselta kuvaa tilannetta. Hänen mukaansa tärkeää olisi kehittää akkutyyppejä, joissa käytettäisiin maapallolla yleisiä metalleja, vaikka sitten suorituskyvyn kustannuksella. Tämä jo sen takia, että vältyttäisiin kauppasodilta.
Hanna: Seuraavaksi voidaan siirtyä keskusteluosioon ja aluksi kysymys: Millaisia laitteita omistat, joissa on litiumioniakku? Mitä aiot tehdä, kun laitteet ovat käyttöikänsä päässä, tai miten olet aiemmin toiminut vastaavassa tilanteessa?
Lotta: No ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen tämä älypuhelin, läppäri on tässä kans sylissä, no sit kotoa löytyy kämppikseltä sähköhammasharja niin todennäköisesti se, mitäs näitä sit kaikkia voisikaan keksiä, onks teillä jotain mielenkiintoisia?
Wade: Mulla on muutama kamera, joista yks on tällä hetkellä mukanakin, ostin sen käytettynä, mut se on vuodelta 2012, ja piti ostaa uusi akku, koska se ei sitten enää ihan pelittänyt, mutta niissä on ainakin joo. Ei kyllä ihan hirveesti tuu just läppäreiden ja kännyköiden lisäks, tai sähköhammasharjakin vielä, niin tälleen äkkiseltään muita mieleen.
Lotta: Joo! Saiks siihen ihan kätevästi itse vaihdettua sen akun?
Wade: Joo, siinä oli. Ne on aika näppäriä vielä tänäkin päivänä että saa vaan niinku ottaa sen pois sieltä latausta varten tai muuten ja sitte laittaa takaisin uuden.
Lotta: Joo et näissä älypuhelimissa on nykyään vähän sellainen huono puoli et sitä akkua ei saakaan ihan niin kätevästi sieltä ite vaihdettua.
Wade: Jep.
Sanni: No mullakin varmaan just puhelin, läppäri, tabletti perus. Mä jouduin itseasias vähän googlettelemaan, mä aluks mietin että siis että tarkoittiks se periaatteessa että kaikki niinku tollaset nyky niinkun ladattavat akut on melkeinpä niitä.
Lotta: No kyllähän ne oikeastaan on.
Sanni: Joo, no sitten varmaan just noi ja ehkä jotkut niinku bluetooth-kuulokkeet luulisin.
Lotta: Totta!
Sanni: Joku niinkun aktiivisuusranneke tai älykello tai tällainen systeemi. Ja mullakin on sellanen digitaalinen järjestelmäkamera mut on kyl vähän unohtunut jonnekin kaapin perälle viime vuosina.
Hanna: Joo, mullakin on läppärin ja kännykän lisäks kuulokkeet varmaan sellanen, mitä tulee joka päivä käyetttyä. Nyt mä rupesin miettiin et onks palovaroitin sellainen, missä on niinkun litiumioniakku?
Lotta: Patterit niissä yleensä on.
Wade: Joo.
Lotta: No teilläkin on varmaan joku kännykkä tässä vuosien varrella tullut käyttöikänsä päähän, niin mihin te ootte vieny niitä yleensä vai onks ne jäänyt johkin laatikon pohjalle pyörimään kotiin?
Sanni: On.
Wade: Jep. Perinteinen on se, et se kyllä jää pyörimään. Nyt tossa muuton yhteydessä kun huomasin, et niitä on kertynyt, niin siinä vaiheessa annoin ne silleen vanhemmille et viekää nää, että mulla on vähän kiirettä, mutta jonnekin, missä nää kierrättyy. Mutta siis kauppaanhan ne ois takasin hyvä viedä, mutta joo, ei oo kyllä, itellä ne pitkälti jää kyllä lojumaan niinku kaappien pohjille.
Hanna: Joo, mulla on ollu vähän sama, että tota, jotenkin ei oo saanut aikaseks siirrettyä niitä kuvia sieltä niinku ja muita tiedostoja niinku koneelle, ja sit ei oo saanu vietyä. Nyt tuli jotenki sellanen olo et pitäis kyl ehkä tehdä asialle jotain.
Lotta: Joo itseasias nehän on aika pieniä määriä näitä materiaaleja mitä noissa vaikka kännyköiden akuissa on, mutta sitten joku läppäri, niin siinä on heti kymmenen kertaa isompi akku helposti, et varsinkin jos semmosia lojuu kotona niin kannattais kyllä viedä johonkin kierrätykseen. Ihan kaikista kaupoistahan ei välttämättä löydy mitään näille sopivia kierrätyspisteitä, mutta ainakin “kierrätys.info” oli tällainen oikein informatiivinen nettisivusto, jossa eilen vierailin, niin sieltä löytyy ihan sitten jos on vaikka semmoisia isompia ajoneuvoakkujakin, niin niillekin löytyy sieltä kierrätyspisteet. Turussakin oli jopa 10 kappaletta ajoneuvojen lyijyakuille. Joo, no mites, ostatteko käytettynä tämmösiä laitteita tai mitä hyviä ja huonoja puolia siinä voisi olla?
Wade: Joo no voidaan palata siihen mun vuoden 2012 ihmeeseen, mikä tota tosiaan oli. Oli muuten ihan hyvin käyttökunnossa, mutta just se akku oli sellainen, että sillä sai yksi kuvan otettua ja sitten se oli tyhjä. Niin sillä ja sitten oikein tehnyt enää mitään, niin piti hankkia siihen uusi. Mutta hyviä puolia sitten taas on se, että loppu kamerasta oli sitten jo valmis.
Sanni: No mä en itse asiassa ole ostanut mitään niin kun käytettynä vielä puhelimia tai tällaisia, jotenkin ostaa niin harvoin ja sitten käyttää just niin kauan että ne on oikeasti ihan niin kun toimimattomia ja sitten ne vaan jää jonnekin ja sitten ostan yleensä uuden, mutta voisin kyllä niin kun hyvin kuvitella ostavani käytettyjä laitteita. Ja hyviä puolia nyt tulee varmaan just mieleen niinku ekologisuus ja kierrätys ja niinku ettei tarvitse sitten kaivaa niitä aineksia aina jokaiseen uuteen laitteeseen. Ja tietenkin se on myös niinku kuluttajalle sitten yleensä halvempaa ja tulee hyvä omatunto ja se voi myös ehkä niinku innostaa muita tai niinku normalisoida sitä, että muutkin alkaa ostaa enemmän käytettynä ja tälleen.
Hanna: Joo,mä itseasiassa viime syksynä ostin ekaa kertaa niinku käytety lläläppärin ja se on toiminut kyllä ihan hyvin, että tota ei ole mitään valittamista. Ja sitten kanssa kuulokkeet ostin käytettynä, nekin on ihan moitteettomasti toiminut tähän mennessä, mutta tota kännyköitä en ole tähän mennessä vielä ostanut käytettynä, että ehkä ensi kerralla voisi sitten sitäkin miettiä.
Sanni: Hei itse asiassa mähän sanoin nyt väärin mun pitää korjata, koska mä siis ostin ton puhelimen käytettynä. Mä en vaan älynnyt sitä koska mä ostin sen niinku tutulta tavallaan että se oli sen vanha niin sitten se on vähän eri.
Wade: Ei ollu Tori-kaupat.
Lotta: Itse oon ostanut Tori-kaupoilta puhelimet varmaan vuodesta 2016. Ihan hyviä oon löytänyt siis yllättävän niinku hintalaatusuhteeltaan hyviäkin löytyy, että mä en tiedä mikä juttu tää olet ihmiset vaihtaa jonkun vuoden välein puhelinta ja myy sen edellisen ihan pilkkahintaan siellä. Eikä nyt siinä vuodessa niiden akutkaan ole oikeastaan kuulunut juurikaan, että se nyt ehkä voisi olla huono puoli kun ostelee näitä käytettyjä, että ei välttämättä ole se akku mikään ihan maailman kestävin enää nykyään, kun se on aika ärsyttävää, et niitä ei saa itsekään kauhean helposti vaihdettua.
Hanna: Mulla tuli vielä toinen juttu mieleen, mikä voi käytettynä olla huono, että jos vaikka kännykässä ei saa päivityksiä tehtyä sen takia, että se on liian vanha.
Wade: Joo varsinkin nää kaikki tietoturvapäivitykset niistä taitaa olla jonkin sortin lakisääteinenkin minimiaika, että mitä niitä pitää jälkikäteen vielä tota laittaa tulemaan. Mutta se on hyvä tiedostaa siinä vaiheessa jos se voi olla jotain yli 5 vuotta vanha puhelin tai ainakin katselee.
Lotta: Niin no vähän aikaa sitten ostin kirpputorilta semmoisen virtapankin. Mietin hetken, että onkohan tää ihan maailman huonoin idea, kun mä en tosiaan tiedä siitä päällepäin yhtään että missä kunnossa se akku niinku on, että tuokohan ihmiset vaan tänne niinku jotain mikä pitäisi oikeasti viedä kierrätykseen mutta vaan myy niitä täällä, mutta ostin sitten. Ei se maksanut kuin 3 € ja kyllä sillä kännykän lataa pariin kertaan ihan mukavasti että ei mikään huono ostos, mutta eihän sitä niinku tosiaan tiennyt päällepäin, että onko tää nyt ihan hutiostos. Ei siinä kyllä ihan sitä kapasiteettia ole mikä niinkun lukee akussa, mutta varmaan joku puolet siitä niin se on ihan jees. Olettekotekäyneetkaivoksella?Miltäsiellänäyttijaolivatkoympäristöhaitatminimoituasianmukaisesti?
Wade: Enolekylläkoskaankäynytkaivoksella, pakkomyöntää.
Sanni: No mä kävin ysiluokalla. Me mentiin Lappiin luokkaretkelle ja siellä oli tällainen ametistikaivos, johon mentiin. Mä en kauheasti muista siitä. Me mentiin siellä jossain tunnelissa ja sitten se tuli sellaiseen avonaisempaan kohtaan, missä kaikki sai sitten kaivaa ja etsiä sieltä ametistinhiluja itselleen ja tälleen jasieltä sai myös yhden mukaan ja näin, mutta silloinen kauheasti niinku ajatellut tällaisia ympäristöasioita tai ei osannut kiinnittää niihin huomiota silleen. Mä vaan menin siellä ja etsin niitä ametisteja mutta eilen mä sitten googletin että mikä se nyt taas olikaan se paikka niin siis hetkinen Lampivaaran ametistikaivos ja mä menin katsomaan niitten nettisivuja ja ainakin siellä ne antoi sellaisen kuvan, että kestävyysjaympäristöotetaanhuomioonhyvin. Ja sitten tässä oli kanssa toinen pointti, mikä itse asiassa oli aika kiinnostavaa tän meidän maailmankuvientai näiden näkökulmien kannalta, että kun kaivokset yleensä just liitetään tuohon niinku vauraus ja toimeentulo ja tuollaiseen niinku raaka-aineaasiaan niin toi kaivos olikin sellainen että se tavallaan pää niinku juttu sillä on se, että sinne tulee niitä vierailijoita ja se on vähän niinku sellaista oppimista ja kulttuuria ja virkistys ja tällaista
toimintaa, eikä niinkään että niitä kaivettaisiin isoilla koneilla ja sillai raaka-ainetuottoa. Eli sitten se vähän tavallaan alkoi meneen siihen niinku kakkos näkökulmaan että se on niinku sellainen pehmeämpi, tavallaan ekosysteemipalveluita, että se ei olekaan enää sellainen tyypillinen kaivos siltä maailmankuvaltaan tai näin.
Wade: Joo toi on kyllä jännä. Itselle ei kyllä ainakaan ihan heti tule mieleen kaivosta ajatellessani, että menen sinne virkistymään, mut tolleen vaikuttaa tosi niinku mielenkiintoiselta konseptilla, että on vähän erilainen näkökulmasiihen.
Sanni: Joo.
Lotta: Seolivarmaanjokuaikapienikaivossitten?
Sanni: Joo, muistaakseni se oli jossain, mä en siis kauheasti muista, mutta se oli jossain niinku siellä jonkun kansallispuiston läheisyydessä liepeillä vai siellä jossain niinku jossain tunturin huipulla tai jossain ja sinne mentiin ja se olisitällainenniinku turistikohdeja kansluin sieltänettisivuilta että seonyksniinkuharvojatällaisia niinku kaivoksia, oliko se nyt jalokivikaivoksia tai en mä muista mikä se on mihin kategoriaan se meni mut kuitenkinmihinniinkuotetaanvierailijoita.
Hanna: Joo siis mä oon itse asiassa itse käynytkäytöstäpoistetulla kaivoksellatuolla Outokummussa. Sielläon niinku kahdeksankymmentäluvun lopulla lopetettu se kaivostoiminta. Mä en nyt oikein niistä ympäristöasioista osaasanoa,ettäoonollutsenverrannuorikunoonsielläkäynyt.
Lotta: Eiollutmitäänvuotaviakipsisakka-altaita?
Hanna: Ei ei luultavasti. Toi oli just poistettu käytöstä 80-luvun lopussa niin mä mietin että silloin ei välttämättä olevielähuomioitunäitäympäristöjuttujaniinhyvin.
Lotta: Kylläkyllä,ettäviimekesänävähäntoikaivoslakionviimeisenkerranpäivittynyt.
Hanna: Joo.
Lotta: Joo, no en ole kyllä minäkään käynyt suoraan sanottuna kaivoksella, mutta olis kyllä ihan mielenkiintoista käydä,ettävideoitaolentokikatsellut,muttaeipäseihansamaasiaole.
Sanni: Eikös Paraisilla ole ainakin se tosi iso se kalkkikivi niinku kai vai onko se onks louhos sama kuinkaivos?
Kaiseon.Seolisiaikasilleenlähelläettäsiellävoisiollamielenkiintoistakäydä.
Hanna: Nouskottekote,ettävihreäsiirtoonmahdollinenmateriaalisestaelintasostatinkimättä?
Wade: Toi on todella hyvä kysymys, koska niinku sillä kun ajattelee tota jatkuvaa uutisointia siitä miten paljon kulutus kiihtyy, niin se on vaikea nähdä. Mutta toisaalta, onko se oikeasti elintasosta tinkimistä, josniinkutaiedes materiaalisesta elintasostaan tinkimistä, jos niinku siirryttäis semmoiseen vähän enemmän kiertotaloussysteemiin, mistä tietysti just puhuttiin, että akkujen kierrätys on erityisesti niinku hankalaa, mutta niinku monet, monet sellaisista materiaaleista, jotka on peräisin niinku tuollaisista luontokohteista mitkä perustuu siihen ensimmäiseen tota maailmankuvaan, että luonnon resurssit on niinku pääasiallisesti käytettäväksi, niin mun mielestä se voi olla kyllä ihan mahdollistakin, että vihreää siirtymää voidaan toteuttaa ihan silleen, että ei tarvitse niinku todellisuudessa tinkiä ainakaan tälleen siihen verrattuna mitä on niinku länsimaissatottunuthintatasoon.
Lotta: Niinnomäenuskoettäseonmahdollistasiinätapauksessajoskaikkihaluaisivaikkajonkunsähköauton.
Wade: Jep
Lotta: Ei niinku mitenkään, mutta sitten että voisiko semmoinen olla mahdollista, että kaikilla olisi vaikka
älypuhelinniinhyvinkin.Vähänriippuu,ettäminkälaistamateriaalistatasoatässähaetaan.
Sanni: Mullakin tuli vähän mieleen niinku noita asioita, että tavallaan nykyään kuitenkin niin paljon kaikkea asioita mitkä tavallaan mahdollistaa niinku ihan samanlaisen kulutuksen, mut silleen niinku kestävämmin esimerkiksi kaikki kirpparit ja tällaiset hävikkiruokapalvelut ja muut ja sitten monet valinnat esim just kestävään niinku energiaan tai sähköön ja tällaiseen siirtyminen. Niin kanssa sekin on sellainen, että eihän se tavallaan näy sen ihmisen niin elämässä sinänsä, ehkä saattaa joskus vähän enemmän maksaa tai näin, mutta varmaan jos se yleistyy ja aletaan niin tuottaa enemmän, niin sitten sekinonsellainen,ettäniinkutavallaanpaljonkestävämpää, mutta ei se sinänsä näy ihmisten omassa elämässä sellai.
Wade: Joo, mulla on tähän. Mä en tiedä haluuks Hanna vielä sanoa tähän. Mulla on tavallaan jatkokysymys. Sä voitsävoitvieläjatkaatän.
Hanna: Joo mun mielestä kanssa toi kiertotalous kuulostaa niinku sinänsä kannatettava ajatukselta, että
ostettais enemmän just niinku käytettynä asioita ja sitten kanssa, että näitä uusiutuvia energiamuotoja alettais hyödyntääenemmän.
Wade: Joo, toi on tavallaan niinku se mitä mäkin mietin, että onko toi vihreä siirtymä sitten lopulta vähemmän kiinni siitä teknologisesta innovaatiosta, kun asenteiden muutoksesta? Että meillähän on nyt jo aika paljon konsteja pitkittää asioiden käyttöikää ja sellaista, niinku kuluttaa vähemmän. Mutta sehän ei ole niin helppoa myydäsitäideanakunversusse,ettäostahienokiiltäväasia,sesaasinutonnelliseksi.
Hanna: Mutta onhan se niinku fakta, että suomalaiset kuluttaa silleen liian paljon nykyisin, että tarvittaisiin noin 4 maapalloa, että pystyttäisiintyydyttämäänmeidänkoulutustarpeita.
Lotta: Niinjasekinnäyttäävähänniinkukasvavanjatkuvasti.
Hanna: Niinpä.
Lotta: Ettäkunjokavuosihanseylikulutuspäivätuleevähänaiemmin,josennytooihanväärässä.
Hanna: Ja sitten kuitenkin kun miettii niin, en mä usko, että elämänlaatu huononisi ihan älyttömästi, jos vähän niinku joutuisi tinkimään siitä, että mitä ostaa ja ostaako uutena kaiken ja tolleen. Varmaan vois elää ihan yhtä hyvääelämää.
Sanni: Niin ehkäjopaparempaakin,jostavallaanpystyisimuuttamaansenasenteensillain,ettäeiolisijustniinku
tavallaan kiinni siitä materiaalisista asioista se hyvä olo ja muu niin sitten ehkä ihmiset alkaisi hakea sellaisia asioitaniinkuenemmänmuistaasioistajaseolisitavallaanaidompaaonneasitten.
Wade: Joo, se onkinsittenehkähaastavampaasaadalevitettyäsitätainiinkuehkäpopularisoituasitäideaa,että
kuluttaa vähemmän, vaikka sekin on kyllä saanut vähän niinku tuulta alleen tässä viimeisen parin vuoden aikana mitä on ainakin itselle somessa tullut enemmän sellaista vastaan.
Hanna: Ja mulla tuli tällainen ajatus vastaan kun mä kävin Jyväskylän yliopistossa tällaisen “Johdatus
planetaarisen hyvinvointiin” -verkkokurssin, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi vaadittais suuri järjestelmätason muutos, joka niinku vaikuttaisi just yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintamalleihin, että esimerkiksi niinku talousjärjestelmään, teknologisiin ratkaisuihin, päätöksentekojärjestelmään ja yhteiskunnan arvoihin niinku kaikkiin tarvittaisiin muutoksia.Tietystiseonsittenvaikeampimiettiä,ettämitensenkäytännössä
toteuttaisi.
Lotta: Niin en mä tiedä. Mun mielestä mun materaalinen elintaso on kyllä ihan jees, että ainahanniinkuihmiset on väittämässä, että no sää oottuommoinenköyhä. Ettäpitäisiniinku, tai en mä tiedä jotenkinkauheastiihmiset haaveilee jostain kahdensadan neliön omakotitalosta ja 2 autosta ja uima-altaastamitänäitänyton,muttakyllä täällä ihan mukavasti tälleen köyhänäkin elelee, että en mä tiedä kun mulla on niinku ruokaa ja suihkukin on kotona ja sänkykin on kotona ja kaikkee. Mitä tässä nyt sitten tarvitsee vielä niin mitä mä teen jollain
kahdensadanneliönkämpälläkunenmäedesjaksasiivotasitä?
Hanna: Enemmän haittaa kuin hyötyä sitten. Tietty sitten näissä niinku kehittyvissä maissa missä elintaso on paljon huonompi, niintietystisieltä pitäisi niinku saada nostetusta elintasoa. Muttatäällä,missämeasutaan,niin seonliiankinkorkeallatavallaansemateriaalinenelintaso.
Lotta: No huolestuttaako, että suuri osa akkujen vaatimista kriittisistä materiaaleista tulee lähinnä pelkästään Kiinasta?Jamitäongelmiasevoisiaiheuttaa?
Wade: Joo, kyllä mä sanoisin että ainakin huolestuttaa muutamalla tasolla, koska niinku me ollaan tässä käyty läpi, niin meillähän on aika pitkälti kaikilla tällaisia laitteita, mitä me käytämme niinku päivittäin, missä on näitä litiumioniakkuja, ja se että valtaosa siitä tulee yhdestä paikasta niin on jo itsestään ongelma. Ehkä se on vielä niinku vähänenemmän huolestuttavaa siinä mielessä, ettäKiinaonaikavillikorttiuseissasuhteissajaseeiehkä ole semmoinen kori mihin mähaluaisinlaittaa kaikkimunani.
Lotta: Niin, sitäkään ei tiedä, että miten eettisesti nää kaikki on tuotettu siellä Kiinassa ja sittenhän noKiinavoi päättää, että me nostetaan näiden hintoja vähän kun ei kellään muulla näitä raaka aineita niin nostetaan ihan pilviinnäähinnatjalaitetaankaikkimaksaanmeille.
Wade: Jep.
Sanni: Kyllä muakin vähän huolestuttaa jaonseniinkunyksielämän ahdistuksen aiheista tavallaan tällaisettosi vaikutusvaltaiset maat, millä on kauppasuhteita ja valtaa ja muut on tosi riippuvaisia niistä ja sitten kun niihin liittyy myös kaikkia ihmisoikeuskysymyksiä ja tällaisia ongelmia. Ja sitten kukaan ei oikein uskalla tai pysty tekemäänmitään, niin kyllä se on vähän niinku masentava aihe muidenkin osalta.
kun litiumioniakkujen kohdalla se ontällä hetkellä 800 että kyllä sieltä tullaan sitten.
“Ratkaisiko sähköautoja takkujen ehkä suurin ongelma nyt? Kiinalaisvalmistaja laittoi suola-akun sähköautoon” muttanämähänontämmöisiäyksittäisiäkokeilujavielä.
Tässä ensimmäisessä Tieteen yhteiskuntavastuu –podcastissa Arvokas luonto –projektin opiskelijat esittelevät itsensä ja kertovat luonnon monista arvoista sekä erilaisista luontoa koskevista maailmankuvista. Lisäksi he kertovat, mitä on odotettavissa Arvokas luonto –podcastsarjan muilta
jaksoilta.
Tekstivastine:
W: Heipä hei ja tervetuloa seuraamaan Tieteen yhteiskuntavastuun podcastin Arvokas luonto -sarjaa. Me ollaan Turun yliopiston ”tieteen yhteiskuntavastuu” -kurssin opiskelijoita ja tällä kurssilla meidän tarkoitus on viestiä tieteestä kansankielisesti erilaisin keinoin. Meidän ryhmä tekee podcast-sarjan, jonka aiheena on luonnon monet arvot ja miten niitä tulisi huomioida yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Jaksoja tulee kerran kuukaudessa Turun yliopiston podcastalustalle ja tässä ensimmäisessä jaksossa me kerrotaan vähän omista taustoistamme ja esitellään yleisesti luonnon monia arvoja. Seuraavissa jaksoissa me syvennytään tarkemmin kuhunkin näistä arvoista, ja ihan viimeisessä jaksossa keskustellaan aikuisten ympäristökasvatuksesta. Jokaisen jakson alussa meillä on pieni alustus päivän aiheeseen ja sen jälkeen me siirrytään vapaamuotoisempaan keskusteluun aiheesta. Tänään kuitenkin ensimmäisen podcastin kunniaksi kerrotaan, että keitä meillä on täällä keskustelemassa ja minkä takia me ollaan lähdetty tälle
kurssille tekemään tällaista podcastia.
L: Moi! Mä oon Lotta ja opiskelen pääaineena materiaalitekniikkaa ja sivuaineena ympäristötiedettä, ja toivoisin näillä opinnoilla tulevaisuudessa edistäväni vaikkapa materiaalien kierrätettävyyttä, etenkin vaikkapa akkumineraalien, nimittäin se on välttämätöntä aidosti kestävän vihreän siirtymän kannalta. No… itse omassa arjessani ostan lähes kaiken käytettynä huonekaluista vaatteisiin ja elektroniikkaan, että se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa. En tiedä, kuka näitä uutena ostaa muutenkaan. Ja välillä dyykkaan näistä ruokakauppojen roskista. Sehän on ihan järkyttävää, kuinka paljon menee kaupoissa ruokaa roskiin, ja siis varsinkin vielä isoissa kaupoissa. Nehän yleensä vielä sitten heitetään jätepuristimen kautta johonkin lukkojen taakse. Se on kyllä aivan väärin, että pitäisi olla ihan laitonta tollanen toiminta. Ja no, niin… luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ovat ihmiset täysin riippuvaisia, niin siinä mielessä olettaisin ehkä pikkuhiljaa alkavan näiden ympäristöasioiden kiinnostaa ihan jokaista. Et jos sinä haluut hengittää happea tulevaisuudessa, niin pitäis alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa ne hiilinielut ja muut. Ja välillä kuulee ihmisiltä, että mä elän askeettista elämää, kun en esimerkiksi omista autoa tai shoppaile jatkuvasti jotain uusia vaatteita tai mitä lie, mutta itsehän en koe näin, että mulla on oikeasti vaikka mitä, mistä harva absoluuttisessa köyhyydessä elävä edes uskaltaisi haaveilla. Että hyvä elämä ei lopulta synny turhan krääsän haalimisesta nurkkiin mainosten luomien mielikuvien perusteella, vaan esimerkiksi itselle merkityksellisen tekemisen ja omien arvojen mukaan elämisen kautta.
W: Jees.
S: Joo moi, mä on Sanni ja opiskelen maantiedettä erikoistumissuuntanani maantieteellinen ympäristöntutkimus. Sivuaineina mulla on ollut myös ympäristötiedettä ja kestävää kehitystä. Luonto on ollut mulle aina lähellä sydäntä ja tietynlainen pakopaikka elämän kiireiltä ja murheilta. Silloin kun mä meen metsään, mä valitsen aina pienimmät polut tai en polkuja ollenkaan, koska haluun tuntea olevani tavallaan sisällä oikeasti siellä metsässä. Sitten mä vaan haahuilen ja nautiskelen siellä luonnosta täysin mitoin ja pysähtelen ja pohdiskelen, mikä sit taas eroaa sellaisesta metsän ulkopuolella kaduilla tapahtuvasta päämäärätietoisesta ja nopeasta elämäntahdista. Luonnossa ollessa tuntuu turvallisesta… ja no silleen luonnolliselta, mut luonto ei ole tärkeä pelkästään mulle, vaan myös kaikille ja kaikelle muulle, joten pidän sen takia siitä huolehtimista ja sen säilyttämistä tosi tärkeänä, ja toivon mukaan pystyisin tekemään jotain sen eteen tulevaisuudessa omien opintojeni avulla. Opiskelun ulkopuolella pyrin myös elämään aika yksinkertaisesti välttäen turhia ostoksia, ja etenkin tykkään myös tehdä itse asioita alusta alkaen, kuten neuloa, jolloin materiaaleihin ja tuotantoprosessiin voi itse paljon vaikuttaa.
H: Moi, mä oon Hanna ja opiskelen Ekologian ja evoluutiobiologian maisteriohjelmassa. Luonto on ollut mulle tärkeä osa elämää ihan pienestä asti. Oon aina tykännyt liikkua ja seikkailla luonnossa ja pitänyt luonnosta huolehtimista tärkeänä. Opiskeluaikoina oon pyrkinyt muokkaamaan mun elämäntapaa aiempaa ekologisemmaksi esimerkiksi ostamalla vaatteet käytettyinä ja suosimalla kasvispainotteista ruokavaliota. Mä pidän luonnon monimuotoisuutta tärkeänä ja toivon, että saadaan säilytettyä se tulevaisuudessakin. Koen myös, että tieteestä pitäisi viestiä enemmän yleistajuisesti, jotta mahdollisimman suuri yleisö pääsisi kuulemaan tärkeistä löydöksistä ja havainnoista, eikä kaikki tieto jäisi vain akateemiseen maailmaan. Mun haaveena onkin tulevaisuudessa työskennellä luonnonsuojelun ja siihen liittyvän viestinnän parissa. Mä en päässyt tän ekan jakson äänityksiin, koska olin kipeänä, joten me lisättiin tämä esittely tähän myöhemmin.
W: Ja mooi, mä oon Waltteri tai Wade, ja mä opiskelen biokemiaa tai tarkemmin mä oon nyt molekyylibiotieteiden molekylaarisen kasvibiologian maisteriohjelmassa. Ja alun perin mä päädyin tänne biotieteitä opiskelemaan yliopistoon, koska mä aattelin, että vois tehdä jotain merkityksellistä ja olla osana yhteiskunnan ongelmien ratkaisemista. Ja vaikka tässä opintojen aikana on parinkin kerran ehtinyt muuttua, että miten konkreettisesti sen sitten toteuttaa, niin sama ajatus vie edelleen eteenpäin ja täälläkin ollaan. Ja mulle tärkeitä asioita luonnossa on rauha ja monimuotoisuus, ja luonnon monimuotoisuus on paitsi kaunista, myös hyvin tärkeää luonnon tasapainon säilyttämiseksi ja tullaan varmaan siitä puhumaan paljonkin tässä meidän podcastissa. Ja sen lisäks luonto on mulle hyvin arvokas jo ihan olemassaolollaan. Tykkään kulkea luonnossa ja vaikkapa parin päivän vaellus lataa akkuja ja tarjoaa dopamiinia enemmän kuin mikään, mitä sitten samalla ajalla kotona voisi tehdä. Ja nyt kun te tunnette meidät erinomaisesti, niin voidaan siirtyä aiheeseen, ja siihen meille pienen alustuksen tarjoaa Sanni.
S: Luonto on viimeisten vuosisatojen aikana totuttu näkemään sen tuottamien taloudellisten hyötyjen kautta. Mitä kaikkea voimme luonnosta saada? Miten voimme maksimoida metsäteollisuuden, kalastuksen tai metsästyksen rahalliset tuotot? Kuinka voimme muokata lainsäädäntöä talousnäkökulma edellä? Luonto on kuitenkin paljon muutakin kuin taloudellisia hyötyjä ja siihen ollaan viime aikoina onneksi vähitellen herätty. Kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden saavuttamiseksi meidän on opittava näkemään luonnon arvo taloutta laajemmasta näkökulmasta. Luonnon arvoa voidaan tarkastella erilaisten maailmankuvien kautta monesta eri näkökulmasta: 1) ensimmäinen niistä on hyödyntämisen näkökulma, jolloin luonnon ja sen tarjoamien resurssien ajatellaan olevan meitä varten ja vapaasti meidän käytettävissämme; 2) toisessa näkökulmassa luontoa tarkastellaan sen tuottamien hyötyjen kautta, jolloin arvostetaan luontoa vaikkapa monimuotoisuuden ja hiilivarastojen ylläpitäjänä, tai ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä; 3) kolmas näkökulma painottaa elämää yhdessä luonnon kanssa, jolloin huomioidaan ihmisen vastuu luonnosta esimerkiksi luonnonsuojelun keinoin ja 4) neljännessä maailmankuvassa eletään jo osana luontoa. Silloin luonto voidaan nähdä erottamattomana osana ihmisen identiteettiä. Esimerkiksi alkuperäiskansat elävät usein hyvin lähellä luontoa, ja heidän näkökulmiaan ja osaamistaan tulisi huomioida ja hyödyntää suunniteltaessa heitä ympäröivän luonnon käyttöä tai suojelua. Erilaisten maailmankuvien huomiointi ja moniarvoinen lähestymistapa takaavat luultavasti parhaan onnistumisen luonnonsuojelussa ja luontokadon pysäyttämisessä, sillä eri tavalla ajattelevia ihmisiä tarvitaan mukaan luonnon tilan parantamiseen. YK:n alaisuudessa toimivan Hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneeli IPBES:n luoman Luonnon monet arvot -
raportin mukaan on tärkeää lisätä ihmisten ymmärrystä luonnon monista arvoista sekä sisällyttää niitä
laajemmin päätöksentekoon. Suomen luontopaneelin arvion mukaan luontokadon pysäyttämiseksi ja
luonnon monimuotoisuuden elpymiseksi on maassamme tehty jo tarpeeksi sopimuksia, mutta tulevaisuudessa olisi tärkeää keskittyä näiden toimeenpanon varmistamiseen. Luontobarometrin mukaan lähes 90 % suomalaisista pitää luontoa tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Luonnon tilasta ollaan huolissaan ja vastuun monimuotoisuuden puolesta toimimisen ajatellaan kuuluvan kaikille. Tärkeimpiä motivaation lähteitä luonnon hyväksi toimimiselle ovat luonnon koettu tärkeys sekä vastuu luonnon säilyttämisestä tuleville sukupolville. Luontokadon hillitsemiseksi vaaditaan kuitenkin laajempia muutoksia niin tietopohjassa, asenteissa kuin päätöksenteossakin. Luontohaittoja ja luontoa tukevia toimia ei välttämättä tunneta vielä tarpeeksi hyvin, ja luontosuhteet eivät nykyisellään aina perustu monimuotoiseen luontoon.
L: Joo mistäs maailmankuvista te tunnistatte itsenne?
W: Mä varmaan haluaisin ehkä tunnistaa itsessäni enemmän tuota kolmosnäkökulmaa, missä painotetaan elämää yhdessä luonnon kanssa, mutta kyllä toi ykkönen ja kakkonenkin on läsnä tällaisessa kaupunkielämässä.
L: No mulla varmaan jossain määrin ne kaikki, että riippuu ihan näkökulmasta ja näin. Kyllähän mä esimerkiksi hyödynnän tätä happea täältä luonnosta.
S: Joo, mullakin varmaan ehkä lähinnä on noi kakkos- ja kolmosarvot, mutta sitten ykkönen myös ehkä silleen pienemmässä skaalassa. Että tavallaan kaikki marjojen keräys ja tällainen, niin mun mielestä on tosi hienoa, että ihmisillä on mahdollisuus käyttää luontoa silleen, mutta sitten kun se menee isompaan skaalan ja kaikki markkinat ja globaalius ja tällaiset tulee mukaan, niin se skaala kasvaa niin paljon, että se ei ehkä ihan toimi.
W: Joo. Neljännessä osassa sitten taas eletään jo osana luontoa. Mä tavallaan ajattelen ehkä – mä mietin tätä tänään – että miten tämä toimis mun elämässäni, ja vaikea nähdä tällä hetkellä. Musta tuntuu, että mulla tulee ensimmäisenä mieleen sellainen erakko, joka elää keskellä metsää, mikä olisi siistiä, mutta varmaan tosi yksinäistä. Mutta onhan meillä nyt muitakin vaihtoehtoja.
S: Joo. Munkin mielestä toi nelonen kuulostaa silleen idylliseltä ja mä muistan, että aina lapsena ja
varmaan vielä yläasteen lopullakin haaveili just elävänsä jossain viidakossa jonkun heimon tai
alkuperäiskansan kanssa, mutta ehkä nyt on niin tottunut tosiaan kaikkiin kaupungin palveluiden
lähellä olemiseen, vaikka tykkää samalla luonnosta, että se ei ehkä kuitenkaan sopisi omaan elämään
tällä hetkellä.
L: Niin no onhan sitä luontoa kaupungissakin monessa paikkaa… Tai no vähenevissä määrin välillä.
W: Niin, jep. Ei ehkä täysin voi rehellisesti sanoa, että elää osana luontoa, vaikka kävisikin joka päivä
vaikka puistossa kaupungissa.
L: Riippuu asenteesta pitkälti.
W: Niin sekin on kyllä ihan totta. Entä minkä takia teidän mielestä näiden erilaisten näkökulmien
huomioiminen on tosi tärkeää luonnonsuojelun ja luontokadon torjumisen kannalta?
L: No mitä enemmän erilaisista näkökulmista keksitään syitä suojella sitä luontoa, niin sen parempi.
Voi olla motiivi oikeastaan mikä tahansa siinä taustalla, kunhan tulee suojeltua jotenkin sitä, niin se
on hyvä tulos. Muuten me kaikki kuollaan…
W: Mehän kuollaan siitä huolimatta.
L: Mutta vielä nopeammin ja lopullisesti.
(naurua)
W: No joo… mennäänpäs eteenpäin.
S: Vielä tuosta… niin varmaan myös sen lisäksi, että saadaan niitä näkökulmia, niin vaikka sitten lopputulos ei kuitenkaan miellytä kaikkia… mutta kuitenkin sellainen, että tavallaan kuunnellaan ja otetaan huomioon kaikki näkökulmat, niin varmaan ehkäisee sellaisia ristiriitoja ja sellaisia vahvoja reaktioita ihmisiltä. Että sitten on ehkä helpompi mukautua niihin päätöksiin ja lopputulemiin päätöksenteossa.
W: Joo. Ja mun mielestä on just tärkeää tosiaan kuulla monia erilaisia näkökulmia ja se varsinkin
tällaisella sosiaalisen median aikakaudella, niin musta tuntuu, että on mahdollisuutta käyttää paremmin popularisointiin tai tiedon levittämiseen sitä, jos sitä kuulee monelta taholta, eikä ole silleen, että täältä nyt jotkut tutkijat huutelevat. Että tulisi sellaista monipuolisempaa näkökulmaa ja erilaisia piirteitä sitten esiin, että minkä takia luontoa pitäisi suojella, ja että mitkä ovat sitten näitä vähän piilossa olevampia arvoja, joita luonnolla on. Entä miten teidän mielestä olisi mahdollista saada päätöksentekoon jotain muitakin kuin se taloudellinen näkökulma?
L: Niin no nythän on aika moni talous tuhoamassa ihan itse itseään, kun ne vievät omalta toiminnaltaan raamit, että onhan näitä. Suomen metsätalous, kun se tuhoaa Suomen metsät, niin sitten ei ole enää niitä metsiä, mistä sitä rahaa saa. Sama esim. kaloista on jäljellä meressä noin kolmasosa siitä, mitä sata vuotta sitten oli. Kalastusteollisuuskin on vähän niin kuin tuhoamassa itse itseänsä. Varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun ei sieltä enää tule mitään rahaa, vaikka tekee kaiken samaan tyyliin kuin ennen… Vaikka tietenkin se kannattaisi sitä ennenkin jo ottaa huomioon. No ensinnäkin siis, että eihän tämä meidän talousjärjestelmä ole kestävä tällä hetkellä ja tällä tyylillä. Siinä vaiheessa viimeistään, kun on tosiaan sitten aika myöhäistä, niin eiköhän sen sitten kaikki lopulta tajua.
W: Niin. No miten se voitaisiin estää, että ei olisi liian myöhäistä? Se on aika hankalaa. Musta tuntuu,
että jos meillä olisi tähän joku todellinen vastaus, niin saattaisi olla, että me oltaisiin… tai että joku
muukin sen tietäisi.
S: Mä ainakin ajattelen, että just toi, mikä tuossa aiemmin tuli esille eri arvojen omaavien ihmisten osallistamisesta päätöksentekoon. Jos kaikki erilaiset sidosryhmät, eri ikäiset, eri taustaiset, kaikki yritykset ja tutkijat ja kaikki mahdolliset eri ryhmät saataisiin mukaan siihen. Ja sitten käytännön keinoista varmaan myös kaikki tällainen osallistaminen esim. osallistava paikkatieto tai kyselyt, millä voidaan sitten kerätä ihmisiltä tietoja niiden arvoista ja näin, jos ne eivät ole mukana siinä varsinaisessa päätöksenteossa. Mutta kuitenkin silleen laajalta skaalalta kerätä tavallaan tietoa ja sitten käyttää sitä siinä päätöksenteossa. Mutta en tiedä, että miten se sitten käytännössä oikeasti otetaan sinne päätöksentekoon, mutta…
L: Niin että talousjärjestelmähän on ihan ihmisten keksimiä höpöhöpö-jutturakennelmia, että se ei ole mikään luonnonlaki. Mutta se on kyllä sitten ihan luonnonlaki, jos sitä happea ei ole hengittämiseen, niin sitten kuolee.
W: Mutta taloudellinen näkökulma, niin se on kyllä ollut pitkään päätöksenteon pohjana.
L: Valitettavasti.
W: Niin, että ei se ole kovin helppoa siitä lähteä muuttamaan. Mutta ehkä tällaisilla pienillä asioilla päästään sitten vauhtiin.
L: Ja vieläpä se, että niin kuin todella lyhytkatseinen taloudellinen näkökulmahan on se. Että ei edes mietitä pidemmällä tähtäimellä, että miten se niin kuin tuhannen vuoden päästä, että onko meillä enää näitä puita, mitä ne kaatavat täältä.
W: Niin tai kymmenen edes.
S: Joo, tuossa on varmaan just se, että taloudelliset hyödyt tulee niin melkein heti näkyville verrattuna sitten johonkin luonnon hitaaseen – tai no ei aina edes hitaaseen – mutta kuitenkin tuollaiseen lajikatoon ja muuhun. Niin se pitäisi saada kyllä mukaan ehdottomasti.
W: Joo. No nyt kun me ollaan päästy tähän historian havinaan, niin koetteko te, että näitä monia arvoja, mitä luonnolla on, niin otetaan nykyisin paremmin huomioon kuin vaikka 20 vuotta sitten?
L: Niin no, mä en ihan hirveästi muista tuosta ajasta parikymmentä vuotta sitten, kun olen ollut silloin yksivuotias, mutta tällainen mielikuva mulla ainakin on. Mitäs te?
W: Joo, samaa mielikuvaa elättelen itsessäni, että vaikka nykyään paljon enemmän uutisoidaan sitä, että asiat on ikävästi, niin on ne ennenkin ollut. Mutta ainakin siitä nyt puhutaan ja koen itse ainakin, että otetaan paremmin huomioon, vaikka paljon on petrattavaa.
S: Joo. Kyllä mäkin koen, että puhutaan paljon enemmän, eikä pelkästään edes niin kuin
kaksikymmentä tai parikymmentä vuotta sitten, vaan jo pelkästään verrattuna siihen, mitä oli joskus
yläasteella tai näin, niin tuntuu, että paljon enemmän on kaikki ilmastonmuutos ja muut esillä. Ja
toisaalta mun mielestä se on myös aika tarvittavaa, koska samalla myös väestö jatkaa kasvamistaan
ja talouskasvu ja ihmisten elintason kasvu on koko ajan meneillään, joten on myös tarvetta tehdä vielä
enemmän muutosta ja puhua enemmän siitä.
W: Joo, se on jännä ajatella. Mä en ole tätä kovin paljoa tutkinut, mutta silleen just jos miettii sitä suhdetta, että kuinka paljon on ollut uutisia ja tietoa maailmassa versus se, että kuinka painavia ongelmia sitten taas ilmastonmuutos on aiheuttanut. Että onko tämä arvojen herääminen, mikä tällä hetkellä tapahtuu, sitten vähän niin kuin pakon edestä syntyvää, kun on niin paljon sen aiheuttamia ongelmia. Niin mitäs tämä sitten kertoo siitä, että millaisella suunnalla me ollaan?
L: Ja ei niitä ongelmia täällä silleen vielä huomaa ainakaan niin paljon, mutta ihan toisella puolella maailmaa ihmisiä ihan oikeasti kärsii ja kuolee sen takia, että me kulutetaan täällä.
W: Entä mitä mieltä te olette, että minkä pitäisi muuttua, että saataisiin nämä monet luonnon arvot paremmin huomioitua yhteiskunnassa?
L: Jaa no näyttää kyllä vähän pahasti siltä, että ihmisiä ei oikein kiinnosta miettiä yhtään sitä omaa napaa pidemmälle kauheasti ja että omaa materiaalista elintasoa mietitään melkein pelkästään. Varmaan siinä pitäisi sitten oikeasti tämän talousjärjestelmän romahtaa, niin kuin se kohta tulee romahtamaan tätä menoa, että siinä oikeasti silmät avautuisivat.
S: Kyllä varmaan just sellainen materialismista ja individualismista siirtyminen sellaiseen, että arvostetaan enemmän niitä itseisarvoja ja muita kuin markkinoihin perustuvia arvoja, ja merkityksellisyyden kokemukset ja sellaiset… Joo, vähemmän materialistista.
W: Joo, ehkä tolleen konkreettisesti… vähemmän materialismia ja vähemmän individualismia on hienoja juttuja, mutta ehkä jotenkin pitäisi saada ihmisiä taas palaamaan luonnon ääreen, että niin kuin olisi enemmän sitä motiivia sitten saada sitä luonnon monia arvoja ymmärrettyä päätöksenteon tasolla. Ja varsinkin tuolla luontobarometrissäkin sanottiin, että 90 % pitää luontoa tärkeänä, mutta siitä huolimatta se ei tunnu vaikuttavan esimerkiksi päätöksenteossa juurikaan, mikä on mun mielestä vähän mielenkiintoista. Me ehkä tykätään siitä luonnosta ideana, mutta ei oikein tiedosteta sitä, mitä se vaatii, että se pysyy tulevaisuudessakin.
S: Joo. Varmaan just tulee mieleen, että vaikka pitää tosi tärkeänä kaikkea kestävyyttä ja luontoa ja näin, mutta sitten, kun pitää oikeasti käytännössä vaikkapa alkaa käymään lyhyissä suihkuissa tai tekemään tällaisia asioita, mitkä kompromisoi omaa mukavuutta, niin sitten se voi olla vaikeaa monille ihmisille.
W: Joo, ja niin varmaan just tämä mukavuuden taso ohjaa varmaan paljon enemmän esimerkiksi just äänestyshalukkuutta, verrattuna tähän ideaan, että luonto on kiva.
L: Mutta ei tule mukavuudet kestämään tätä menoa kovinkaan kauaa.
W: Niin… tai en tiedä. Ehkä se on juuri tämä länsimainen ajattelutapa, että ainahan tämä on näin ollut, niin ainahan se tulee niin olemaan.
L: Niin no sekin on kyllä jännä, kun esimerkiksi suurin osa suomalaisistahan vastustaa avohakkuita, mutta siitä huolimatta toi kansalaisaloitekin, joka oli vetämässä nyt pari vuotta sitten, niin nehän kaatuvat kaikki hommat. Että päättäjät on ihan eri mieltä kuin Suomen kansa.
W: Niin, ainakin silleen paperilla. Voitaisiin vielä vähän jutella siitä, mitä nämä luonnon arvot ovat. Alustuksessakin mainittiin, että on se hyödyntämisen näkökulma, missä ajatellaan luonnon tarjoamien resurssien olevan vähän niin kuin se tärkein arvo ja että se arvo on suoraan verrannollinen. Esimerkiksi, että puusta saadaan paperia, sitä voidaan myydä ja sitten saadaan rahaa.
L: Joo, se on aika jäätävää, että kun saadaan esimerkiksi jotain kelan tukia, vaikka toimeentulotukea, niin jos sulla sattuu olemaan metsää, jonka olet ostanut läpällä, että suojelen tästä nyt jonkun pikkupläntin enkä hakkaa näitä, niin nehän vaativat sut hakkaamaan ne, ennen kuin saat niitä tukia. Että nekään ei näe siinä mitään muuta, kuin että ”mitä jos vedettäisiin nämä puut matalaksi, niin paljonko siitä saisi rahaa?”. Että ei mitään muuta arvoa niillä sitten nähdä.
S: Okei, mä en tiennyt tuota, että ne vaaditaan hakkaamaan. Aika jännää.
W: Aika rajua.
L: Toimeentulotuki vaatii vaikka mitä. Että jos sulla on vaikka joku tosi kallis soitin, millä teet keikkaa, niin sehän pitää suurin piirtein myöskin myydä, ennen kuin saa toimeentulotukea.
W: Sitten tuossa toisessa oli tosiaan, että tarkastellaan myös niitä luonnon tuottamia hyötyjä, että tällaiset… sillä on joku tosi hyvä termi…
S: Ekosysteemipalvelut?
W: Juuri ne. Voi pojat, onpa hyvä, että täällä joku tietää, mistä puhuu.
L: Itsekin olen juuri pari tonnia sijoittanut suojelumetsään. Joku tyyppi meinasi ostaa sen pläntin ja siitä avohakata kaiken matalaksi, niin ei siinä… ostettiin parikymmentä tyyppiä siinä, kaikki pisti pari tonnia, niin saatiin ostettua se pläntti. Sitten ihmiset olivat silleen, että ”no mutta ei se tuota mitään”, niin mä olin, että ”kyllä se happea tuottaa”.
W: Ja monimuotoisuutta.
L: Kyllä. Kävin siellä mustikoita syömässä tuossa yksi päivä.
S: Oliko se iso pläntti?
L: No on se aika iso. Siinä on sellainen kiva saunakin järven vieressä.
W: Oijoi, osana luontoa. Mutta niin, mitäs ne olikaan… ekosysteemipalvelut, oliko se se?
S: Joo. Tai kai ekosysteemipalveluihin kuuluu myös tuollaiset suoremmat resurssit ja muut, mutta myös kaikki epäsuoremmat hyödyt, kuten vaikka terveys, hyvinvointi, estetiikka ja just kaikki nämä monimuotoisuus ja hiilivarastot ja sen sellaiset.
L: Just että onko se lopulta edes taloudellisesti kannattavaa tuhota sitä luontoa talouden takia, kun siitähän voi tulla sitten suurempia kustannuksia tulevaisuudessa. Jos vaikka ihmiset eivät voi hyvin, kun ei ole luontoa lähellä kotia, eikä pääse sinne rauhoittumaan. Sitten on näitä mielenterveysongelmia, jotka kasvavat ja aiheuttavat aivan järkyttäviä, siis 11 miljardin kustannuksia vuodessa. Että oliko se sitten lopulta taloudellisestikaan kannattavaa tuhota sitä luontoa? Ei välttämättä.
S: Ja varmaan Suomessa tulee mieleen myös Lappi, mikä on myös luontomatkailun kohde tietyllä tapaa. Niin totta kai se vaikuttaa sitten myös tuollaisiin elinkeinoihin. Että jos on kaunista luontoa, niin se houkuttelee ihmisiä ehkä sellaisista paikoista, missä ei ole niin paljoa luontoa.
L: Ja myös pandemiariski kasvaa, kun me mennään tuhoamaan villieläinten elinympäristöä. Sitten ne tulevat lähemmäs ihmisiä ja lähemmäs toisiaan, virukset leviää ja mutatoituu. Niin onko tätäkään otettu huomioon, että oliko se sitten niin taloudellisesti kannattavaa tuhota sitä luontoa. Että siitähän voi joku pandemia juuri lähteä liikkeelle, mistä tuleekin paljon isompia kustannuksia, kuin mitä siinä niin sanotusti säästettiin, kun vähän kaadeltiin niitä puita vessapaperiksi.
W: Joo, tässä ollaan nyt asian ytimessä. Monet luonnon arvot jäävät huomioimatta. Tosiaan näitä maailmankuvia – jos vielä palataan niihin – niin tämä kolmonen oli sitten taas se, että painotetaan ihmisen vastuuta luonnosta ja sellaista paimenen roolia, jos näin voi sanoa. Että ihminen näkee itsensä sellaisena… mikäs se on täällä… huolehtijana.
S: Jep. Ja vaikka edelleen tuossa ihminen on roolissaan siinä tietyllä tapaa… no ei nyt yläpuolella, mutta kuitenkin silleen, niin siinäkin kyllä jo tunnistetaan vaikkapa eläinten ja luonnon itseisarvot, vaikka ihminen ei ole vielä täysin osana luontoa.
L: Vaikka kaikkihan me eletään periaatteessa osana luontoa, että sitä ei nyt vain voi välttää, että pitää sitä happea hengittää, jota ne kasvit tuottavat.
S: Joo. Ja sitten siinä viimeisessä maailmankuvassa tosiaan ihminen on jo tosi vahvasti osana luontoa ja se on erottamaton osa sen identiteettiä. Ja myös sellainen monilajisuus on läsnä, että niin kuin ihminen on yksi laji niiden muiden joukossa siinä ja näin edespäin. Ja siis tosiaan nämä eri maailmankuvat, mistä tässä ollaan puhuttu, niin ne perustuivat siihen Hallitustenvälisen luontopaneelin, eli IPBES:in raporttiin, josta on tehty myös tällainen mukautus Suomen kansallisiin olosuhteisiin. Ja ne luovat sellaista kehikkoa tälle meidän podcastille. Ja tosiaan eri jaksoissa me sitte käsitellään vähän eri maailmankuvia ja sellaisia aiheita, mitä niistä sitten voisi tulla mieleen.
W: Joo, eli tullaan näihin tämän päiväisiin lyhyisiin esittelyihin sitten syventymään paljon syvemmin tulevaisuudessa ja kertomaan vähän lisää näistä arvoista ja että miten näitä eri arvoja voisi sitten ottaa huomioon omassa elämässään ja sitten myös päätöksenteon tasolla. Kiitos kun kuuntelit tämän meidän avausjakson ja ensikertaan. Näkemiin… tai siis kuulemiin.
L: Heippa hei.